keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Missa koti? / Where's home?

Aikaisemmin tuolla jo pariin kertaan olen ohimennen maininnut tulevan muuton. Kaksi vuotta olemme olleet vuokralla tassa talossa. Se on ollut koti. Kohta ei kuitenkaan enaa. Joulukuun alussa saimme vuokraisannalta kirjeen ettei han aio jatkaa vuokrasopimustamme. Aikoo pistaa talon myyntiin. Meidan vuokrasopimus meni umpeen tammikuun lopussa. Kamala paniikki. Mista uusi koti? Minne menna? Mihin me mahdutaan? Tarjolla ei ole vuokra-asuntoja juuri lainkaan. Ja varsinkaan niin isoa, etta me mahtuisimme sinne ja minne otettaisiin koira. Pyysimme kauniisti lisaaikaa ja saimmekin sita toukokuun loppuun. Mutta ongelma on sama. Mistaan ei loydy uutta kotia. Vuokrattavia taloja on todella vahan tarjolla ja koska USAn taloudellinen tilanne on edelleen mita on, kukaan ei halua ostaa (vaikka korot ovatkin takalaisittain alhaalla). Kaikki haluavat vuokrata. Siksi tarjontaa ei ole ja vuokraisannat voivat valita keta ottavat ja pyytaa ihan huikeita vuokrahintoja. Toukokuun lopussa meidan pitaisi siis olla poissa tasta talosta. Mitaan tietoa siita minne me paadymme ei ole. Etsimme koko ajan kuumeisesti, mutta se on todella turhauttavaa kun mitaan ei ole ja jos jotain sattuisi loytymaankin niin emme paase edes asuntoa katsomaan kun meidat jo tyrmataan koiran takia. Ahidstaa. Tilanne alkaa tulla jo uniin painajaisina. Emme pysty oikein ennakoimaan mitaan saatika sitten suunnittelemaan mitaan koska emme tieda mihin olemme menossa. Kahden lapsen kanssa, joista toinen alle vuoden, muuttaminen on haasteellista jo sinansa. Mutta stressitasoa tassa vaiheessa lisaa tietamattomyys tulevasta. Yritan ajatella positiivisesti: kaikki jarjestyy kylla. Valilla se on vaan todella vaikeata.

I've mentioned few times earlier in the blog our forthcoming move. For two years this rental house has been our home. Soon not anymore. In the beginning of December we got a letter from our land lord telling he was not going to renew the lease as he was going to sell the house. Our lease was up at the end of January. Terrible panic. Where do we find a new home? Where to go? Where do we fit with all of this stuff? There's hardly any houses for rent out there. And especially as big as we need and where they would take a dog. We asked nicely for some extra time and got until end on May. But the problem is still the same. We haven't found a new home. There's very little houses for rent and as the American economy is still what it is no one wants to buy (even though the interest rates are very low). Everyone wants to rent. That's the reason there's no rentals available and land lords can pick who they want as tenants and ask for exuberant rent prices. So, we have to be out of this house by the end of May. We have no idea where we are going to end up. We're constantly searching. However, it's extremely frustrating that there's nothing out there and if there happens to come something up we don't even get to go and see it when they hear that we have a dog. I'm very anxious. This situation is starting to creep into my dreams as nightmares. We cannot predict anything or plan anything in regards of the move as we don't know were we are going. Moving is challenging on its own but with two children, one under 1, it's even more. And adding to the stress levels at this point is the unknown about future. I'm trying to think positively: everything will sort itself out. But I have to admit, being positive is sometimes very hard.




2 kommenttia:

  1. Onpas hankala tilanne teillä, mutta toivotaan, että kaikki muuttuu vielä parhain päin. Eipäs, kun päätetään nyt yhdessä, että kyllä kaikki järjestyy !!! Lähetän suojelusenkelin teitä auttamaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos enklusta! Ei juu ole kehuttava tilanne. Valilla tekis mieli heittaa hanskat tiskiin ja pakata roippeet ja tulla takaisin kotiin Suomeen. Takaisintulo edessa jossain vaiheessa myos mutta ei ihan viela.

    VastaaPoista