maanantai 22. joulukuuta 2014

PIkkuneidin ensimmainen "joulujuhla" / Little Miss' first Chrismtas concert

Meidan pikkuinen on jo niin iso etta torstaina paasimme hanen "koululleen" kuuntelemaan lasten laulantaa. Taalla ei yleensa kouluilla minkaanlaisia joulujuhlia ole.  Kouluissa puhutaan joulusta, Hanukasta, Kwanzasta mutta ei niita mitenkaan muuten juhlita. 

Our little one is so big that last Thursday we had a chance to go to her school to listen to children sing. Here they do not have Christmas celebrations at school in the same way as we do in Finland. It's a shame really but when in Rome..... They do learn about Christmas, Hanukah and Kwanza in schools but no concerts or pageants or any other kind of celebrations.


Tamakaan ei varsinaisesti mikaan joulujuhla ollut. Lapset lauloivat ja leikkivat niita lauluja joita olivat syksyn aikana oppineet. Yhdessa laulettiin Kulkuset ja sitten kahviteltiin. Siina koko juttu.

This wasn't really a Christmas concert. The children were singing and playing the songs they had learned during the autumn. Then we all sang Jingle Bells had some coffee. The end.





Oli ihana katsoa naita kolme vuotiaita. Jotkut lauloivat. Jotkut eivat. Jotkut leikkivat ja jotkut eivat. Osalla oli hauskaa ja osalla ei. :) Selkeasti siis joistan lapsista yleiso oli ihan kamala kasitys.

It was so wonderful to look at these 3-year-olds. Some sang. Some didn't. Some didi the moves. Some didn't. Some had fun. Some didn't. :) You could tell that some of the children thought that the audience was absolutely terrifying.





Pikkuneiti lauloi, hyppi, tanssi ja selkeasti nautti tilanteesta. Hanella oli hauskaa. 

Little Miss sang, jumped, danced and clearly enjoyed the whole situation. She had fun.




Monissa kuvissa Pikkuneidin vieressa tai lahella nakyy tytto vaaleanpunaisessa mekossa. Han on Pikkuneidin paras kaveri koulussa. Tytot ovat aivan ihania yhdessa. Pitavat kasista kiinni. Halailevat. Kuiskuttelevat ja kikattavat. Ja leikkivat keskenaan niin natisti, mutta ottavat mukaan myos muut niin pojat kuin tytotkin.

You can see in many pictures a little girls dressed in pink close by or next to our Little Miss. She's her best friend in school. The girls are super cute together. They hold hands. They hug. Whisper and giggle. And they play so nicely together but they also include the others boys and girls alike.



Ihana tilaisuus ja minusta oli mukavaa etta Momikin paasi sen kokemaan.

Lovely concert and I thought it was so nice that Momi was able to see it too.













sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kylla se joulu saapui meillekin / Christmas did arrive.... eventually

Kyllahan se joulu saapui meillekin. Koristeet on ollut paikoillaan viikon. Paketitkin on paketoitu (erittain ihmeellinen juttu silla normaalisti aaton aattoyona on paniikkipaketointia). Tortut on paistettu. Piparitkin on tehty. Vahan viela pitaa siivoilla. Ruokajuttujen kanssa en meinaa tana vuonna stressata. Ei ole peruna- porkkana tai lanttulaatikkoa. Enka meinaa tehda. Kinkkua meilla ei tana vuonna ole. Viime vuoden kinkkufiasko harmittaa vielakin. Lohta sen tilalla.  Mutta siis nailla mennaan jouluaatto. Joulupaivana kokkina onkin mieheni kalkkunoineen ja muine herkkuineen.

Christmas did arrive here too. Decorations have been in place for a week. Gifts have been wrapped (which is extremely unusual as I normally panic wrap on the night of 23rd). Christmas pastries have been made (the traditional Finnish ones with plum jam). Ginger bread cookies are still yet to be done. Later today. Gingerbread cookies have been made. I still need to do some cleaning. This year I'm not going to stress about food. I'm not making potato, carrot or swede casseroles. No ham this year. I'm still miffed about last years ham fiasco. We're having salmon instead. But this is how we go this year's Christmas Eve. My husband is the cook for Christmas Day with his turkey and other goodies.





Tama kaitaliina on isoisoaitini tekema vanhemmilleni jouluksi 1975. Toisessa paassa on kirjailtuna isan ja aidin etunimien kirjaimet. Ihana aarre, jonka olen saanut muutama vuosi sitten lahjaksi.

This runner was made by my great grandmother for my parents in 1975. Other end has my parents initials. This is such a special treasure which I've gotten as a gift from my mother few years back.




Porokokelma kasvaa vuosittain aina yhdella.

My reindeer collection grows with one every year.





Tassa oli pieni kurkkaus milta meidan joulu nayttaa. 

Here was a small glimpse of what our Christmas looks like.


Viimehetken ompeluja / Last minute sewing

Miksi ihmeessa sita pitaa aina jattaa asiat viimetinkaan? Niin kavi taas kerran vaikka kuinka muka yritan tehda asioita ajoissa valmiiksi.

Why on earth do I have to leave things to the last minute? It happened again even though I so much try to get things done early.


Tama mekko oli itse asiassa melkein valmis. Piti huolitella helma ja paantie, silittaa ja paketoida. Siina se. Ei siis todellakaan paljoa tekemista mutta silti se jai viime minuuteille. 

This dress was actually almost done. I just had to finish the hem and neckline, iron and wrap. Thats all. Really not that much to do but still it was left to last minutes.



Toivottavasti tytto, joka saa taman, tykkaa mekosta. 

I hope the girl who gets this dress will like it.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Oksia / Branches

Oksia halusin ja oksia sain. Meidan pihasta haluamiani ei loytynyt. Piti soittaa naapuriin parin talon paahan ja kysya etta saako heidan pihalla kayda vahan kurkkimassa josko loytyis (heilla on paljon enemman puita kuin meilla). Ja loytyihan niita. Maasta.

I wanted some branches and I got some. I didn't get the kind I wanted from our yard. I had to call our neighbour few houses away and ask if I could go and have a look if they had any (their plot has more trees than we do). And they did. On the ground.




Tammen oksat ovat paasseet jo sisalle. Havut odottavat viela sopivaa hetkea.

The oak branches are already inside. The fir branches are still waiting.



Kieputin oksien ymparille kuparilankaa, jossa oli pikkuruisia led valoja. Tallaisia. Ja tykkaan kovasti milta oksat nyt nayttaa. Niin tykkasi pikkuneitikin, joka ihasteli valoja istuskellen ja niita tuijottaen.

Around the branches I twisted some copper wire that had tiny led lights. These kind. And I love how they look now. So did Little Miss who sat there and just watched the lights.




Linnut lisasin myohemmin oksille. Ostin nama jo puolitoista kuukautta sitten Crate and Barrels:ista. Siella oli muitankin aivan mielettoman hienoja korissteita mutta mukaan lahti vain nama. 

These birdies I added on the branches later. I bought these already a month and a half ago from Crate and Barrel. They had so many lovely ornaments but I bought only these. 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Miniakin minimpi muutos / Minier than mini transformation.

Eteiseen on etsitty mattoa vaikka kuinka ja kauan. Mitaan ei ole oikein loytynyt. Olisin halunnut vaalean mutta sitten eteisen muutoksen ja tummanharmaiden mattojen myota annoin periksi varin suhteen.

We've been looking for a rug to the entry hall for a long time. Haven't found anything really what we wanted. I would have wanted a light one but after the mudroom makeover and its dark grey rugs I gave in with the colour. 



Meilla oli siis ihan liian pieni matto. Se on Suomen peruja. Kaikki Suomesta ostetut matot tuntuvat taalla hirvean pienilta. Arvaapas vaan kun muutetaan takaisin niin meidan matot on jattilaismaisia.

We had a way too small rug. From Finland. All of our rugs that have been bought from Finland seem minuscule. When we move back our rugs will be huge.



Tama matto loytyi IKEAsta. On variltaa tumma harmaa vaikka naissa kuvissa ei silta naytakaan. Eipahan nay kaikki kurat ainakaan matossa eika IKEAN hinnoilla harmita jos menee pilalle. Mutta nyt on koko alueen kattava matto. JEE!

This rug is from IKEA. It's dark grey even though it doesn't look like it in the pictures. At least all of the wintery much and mud won't show in the rug and at this price point it's not the end of the world if it gets ruined. But now we have a rug that covers the whole area. YAY!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Meidan ballerinat / Our ballerinas

Torstaina meilla oli mahdollisuus kayda katsomassa tyttojen tanssitunteja. Joka vuosi vahan ennen joulua heidan opettajansa pitaa ns peek week eli sen viikon aikana vanhemmat, isovanhemmat ovat tervetulleita seuraamaan tunteja luokan takaosasta. No, mehan siella oltiin aidin kanssa ja kamera mukana. 

Last Thursday we had a chance to go and see the girls dance in their dance lessons. Each year a bit before Christmas their teacher has a so called peek week during which parents, grandparents etc are allowed to come and watch from the back of the class the girls dance.  Well of course my mum and I were there with the camera of course.








Pienten ryhma oli aivan ihanaa katseltavaa. Nauratti ja itketti samaan aikaan. Pikkuneiti on nuorimmasta paasta seitseman tyton ryhmasta. Han nauttii tanssimisesta taysin sydamin. Ja sen kylla huomasi tunnillakin. :)

The little ones pre ballet group was so lovely to watch. I was laughing and crying at the same time. Little Miss is one of the youngest in a group of seven girls. She enjoyed dancing from her heart and you and really tell it. :)







Isompi neiti on yhdistetylla baletti ja steppi tunnilla. Kuvat ovat vain balettiosuudelta. Kuvissa nakyy myos vaaleahiuksinen tytto, joka on myoskin suomalainen. Neidit ovat tietysti hyvia ystavia keskenaan. Ihana huomata tyttojen kehitys vuosien varrella. Meilla on siis kaksi balleriinaa kotosalla.

Big Miss is on a combined ballet and tap class. The pictures were taken from the ballet part. You can also see a blond girl in the pictures. She's also a Finn. Girls are very good friends of course. And how wonderful it is to see how they have progressed during their dance years. So, we do have two ballerinas at home.