torstai 16. lokakuuta 2014

Luontoretki / Nature walk

Pikkuneiti oli saanut "laksyn" koulusta. Piti kayda luontoretella etsimassa aarteita ja tuode ne kouluun seka kertoa mita oli nahnyt. No, me tytot lahdettiin kavelylle.

Little Miss got "homework" from school. She was instructed to take a nature walk and find treasures and bring them to school as well as tell what she had seen. Well, we girls went for a walk.


Onnistuimme loytamaan muutaman vaahteranlehden joka ei oltu syoty. Taalla oli kevaalla ja alkukesasta pienten mittarimatojen hyokkays (olivat eurooppalaisen yoperhosen pikkutoukkia) ja ne soivat ihan kaikki lehdet reikaisiksi. 

We managed to find few maple leaves which had not been eaten. We had an attack of little inch worms in the spring early summer (they were little caterpillars of the european winter moth) and they ate all leaves full of holes.


Leppakerttujakin on parin viime paivan aikana ollut ihan hirveasti liikenteessa. Kaikki eivat ole olleet niita punaisia perineteisia vaan osa tallaisia oranssin varisia. Meidan talon ikkunoissa ja ulkoseinissa niita on kiipeilyt satoja.

We've had lots of lady birds as well these past few days. Not all have been the traditional red ones but some are these orange coloured. We've had hundreds of them climbing in the windows and outside walls of the house.



Pikkuneiti ihmetteli miksi osa lehdista on varikkaita ja osa tylsan ruskeita.

Little Miss was wondering why some leaves are colourful and some just plain brown.





Mantyjen neulasia on myos joka paikassa. Ja ne ovat pitkia ja hakala haravoida pois.

Pine needles are also everywhere. They are long and really hard to rake.



Suuri kurpsitsajuhla lahestyy ja talojen ovienpielessa on jo kuukauden verran nakynyt kurpitsoita. Meilla ei viela ole. Pitaisikohan kayda ostamassa?

Halloween is getting close and there are pumpkins on doorways of nearly every house. We still don't have one. I should go and get one really.




Oravat ovat taalla onnessaan kun tammenterhoja on niin paljon. Niita tippuu koko ajan puista ja minunkin paahan sellainen kopsahti (sattui muuten tosi paljon). Autoonkin kun sellainen osuu ajaessa niin kylla pelastyy. Oravat ovatkin talla hetkella ihan hulluja keratessaan noita. Tekevat kaiken maailman ninjahyppyja ja ovan muutenkin hullunrohkeita tielta terhoja keratessaan. 

Squirrels are in the seventh heaven at the moment because there are so many acorns. The acorns are falling off the trees all the time. I got one on my head the other day (yes it hurt a lot) and they make you jump if they hit the car while driving. The squirrels are dare devils at the moment trying to get acorns off the roads.



Tama ei ole meidan talo. Se oli vaan niin sopo puiden ymparoimana. Oli pakko ottaa kuva.

This is not our house. It just was so cute with the trees framing it. I had to take a photo.




Luonto on tosi kaunista taalla ruskavareissaan. Valilla toivoisi etta olisi mahdollisuus pysahtya aina juuri siihen paikkaan jossa nakee jonkun upean maiseman ja ottaa kuvan siita mutta eipa taitaisi muut kanssa-autoilijat tasta tykata.

Nature is very beautiful at the moment in its autumn colours. I wish I would have the chance to stop every time I see a really beautiful scene and take a photo but I don't think the other drivers on the road would appreciate this.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Yhden paivan isoveikka / One day big brother

Ystavani poika Suomesta on vaihto-oppilaana taalla USAssa ja kavipa sitten somasti ettei ole kovinkaan kauakana meista. Vain vajaan tunnin ajomatkan paassa. Saatiinpa jarjestettya pikainen visiitti nuorelle miehelle tanne meille.

My friend's son from Finland is an exchange student here in US and what a great luck that he's quite close to us. Only an hour's drive away. So we managed to arrange a quick visit for him.


Tama kyseinen nuori mies pelaa jaakiekkoa ja on maalivahti. Meidan tytot olivat ihan onnessaan kun meille tuli kylaan tuttu kaveri vaikka ikaeroa olikin aikamoisesti.

This young man plays ice hockey and is a goalie. Our girls were over the moon to have someone they know to come and visit even though there was quite an age difference.


No mita tekemista keksii kolme ja kahdeksan vuotiaat tytot 16-vuotiaan pojan kanssa? 

Well, what do three and either year old girls find to do with a 16-year old boy? 






Xbox oli se joka toi nama kolme yhteen.

Xbox was what brought these three together.


Lauantaina satoi eika oikein paasty tekemaan mitaan kivaa. Kirjastossa kaytiin ja pieni kiertoajelu mutta siihen se melkein jaikin. Mita nyt tietty sessio taas Xboxia porukalla. Niin ja karkkipaivan kunniaksi keittionpoydalle kumottiin kaikki kaapista loytyneet karkit. Maistui kaikille kolmelle. 

It rained on Saturday so we didn't really have a chance to do anything fun. Quick visit to the library and a small sightseeing but that was pretty much all. And of course a bit of Xbox too. As it was Saturday and "sweets day" for the girls we poured the whole stash on the table for the tree to pick from. All three seemed happy about this.


Onnea kovasti Mr T. vaihto-oppilasvuoteesi. Toivottavasti nahdaan pian uudestaan. Tytot tykkasivat kovasti kun heilla oli isoveikka edes yhden paivan.

Good luck Mr T. to your exchange student year. We hope to see you soon again. The girls loved having a big brother even for one day. 

lauantai 11. lokakuuta 2014

Maskuliinia ja feminiinia / Masculine and feminine

Pari kasityota olen saanut aikaiseksi tassa viikon aikana tikuttaa/koukuttaa. Lahinna iltaisin, tyttojen mentya nukkumaan olen ottanut langan ja puikot/koukun esiin.

I've managed to knit/crochet few projects on the craft front during the week. It's been my evening luxury after girls have gone to bed. It's only then that I've taken the yarn and needles/hook out.



Tein pipon miehelleni. Naytin kuvan mallin ohjeesta ja sain hyvaksynnan. Lankana supisuomalainen 7-veljesta. :) Mun yksi ehdottomia suosikkeja ikina. No, kun pipo valmistui niin miehen mielipide ei ollutkaan ihan niin yksiselitteinen. Han ei olekaan yhtaan varma siita etta etta onko se niin hyvan nakoinen hanen paassaan kuin mallin kuvassa olleen miehen paassa. Sovituskuvaahan en tietystikaan saanut. Jos pipa ei rakkaalle miehelleni kelpaa niin kylla sille varmasti omistaja loytyy. 

I made a winter hat for my husband. I showed the picture from the pattern and I got an approval. The yarn is Finnish 7-veljesta (7 brothers). :) One of my absolute all time favourites. When the hat was ready my husband was not quite so sure about it. He's not sure it looks as good on him as on the model in the picture. And there was no way to get a fitting picture of him. If my dearest husband doesn't like the hat I'm sure it will find an owner.



Naisellisella puolella koukkusin pienen laukun. Ohjeessa oli kylla jotain vikaa ja jouduin sita vahan korjailemaan. Ja jokaisen kerroksen alussa on kohta, joka kylla nakyy. Ajattelin etta laitan laukkuun viela vahan bling blingia ja sitten joulupukin konttiin pikkuneidille.

On the feminine side I crocheted a small bag. There was something funny with the pattern and I had to modify it a bit. And in the beginning of each row there's a bit that looks different  because of something funny again in the pattern. I thought about adding some bling bling on the bag and then wrap it for Christmas and for Little Miss. 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Pitka odotus / Long wait

Tytot ovat olleet kylla todella karsivallisia mutta talla viikolla on karsivallisyys ollut koetuksella. 

Our girls have been super patient but this week their patience has been on a trial. 


Meille tehtiin takapihalle leikkialue, jossa on jo pikkuruinen hiekkalaatikko. 

A play area was made in the back yard and it has a tiny sand box.


Hiekkalaatikon lisaksi talle leikkialueelle on tulossa keinut, liukumaki ja pikkuruinen leikkimokintapainen. (Setti on viela laatikoissa ja pressun alla yllaolevassa kuvassa.)

In addition to the sand box this play area will have a swing set with a slide, swings, and a tiny playhouse type of "cabin". (The set is still in boxes and under a tarp which you can see in the above picture.)


Se piti pystyttaa maanantaina mutta pystyttajat eivat saapuneetkaan paikalle. Kommunikaatiokatkos.

It was supposed to be set up on Monday but they people didn't show up. Kommunication breakdown.


Tiistaina satoi kaatamalla.

Tuesday it rained cats and dogs.


Keskiviikona miesten auto oli hajonnut matkalla.

Wednesday their truck had broken down on their way.


Torstaina heilla oli muita hommia.

Thursday they had other jobs to be done.


He lupasivat etta perjantaina se kasataan.

They promised that it would be put together on Friday.


Nyt on perjantai aamu. Toivottavasti iltapaivalla minulla on kaksi iloista lasta. (On tassa kuulkaa ollut selittamista kun koululainen tulee iltapaivisin koulusta ja ensimmainen kysymys bussista tultuaan on "Joko se on pystyssa?" ja olen joutunut joka paivana vastaamaan kielteisesti. Pettymyksia kyyneliin asti.)
Nama kuvat on otettu torstaina.

Now it's Friday morning. I hope I will have two happy girls in the afternoon. (It's been a hard job explaining to my school girl whose first words after getting out of school bus is "Is it up yet?" and every time I've been forced to say no. Disappointments to tears.)
These pictures were taken on Thursday.




Meille tehtiin takapihalle leikkialue, jossa on jo pikkuruinen hiekkalaatikko.

torstai 9. lokakuuta 2014

Hektista arkea / Hectic weekdays

Edellisesta varsinaisesta postauksesta on jo vierahtanyt yli viikko. Olin niin suunnitellut kirjoittelevani sita ja tata mutta eipa onnistunut ei. Viikonloppu oli yhte hulinaa ja niin on ollut tama viikkokin. Toivottavasti nyt vahan hellittaisi.

It's been over a week since the last actual post. I had so planned to write a bit of this and bit of that but no success. Last weekend started a quite hectic time here and it's been going on until now. Hopefully it now settles down a little.


Viime viikonloppuna istuin tihkusatteessa jalkapallokentan laidalla ison neidin  jalkapalloharjoituksissa. Olipa muuten aikamoinen haaste saada neiti takaisin harjoituksiin. Edellisissa kavi niin ikavasti etta pallo tuli kovaa suoraan rintakehaan ja osa ilmoista pihalle sen myota. Sen lisaksi, tiettyhan se sattui. No, meidan mimmihan oli sita mielta ettei mene enaa. Onneksi saimme mielen muuttumaan ja ihan hyvinhan se meni. Mita nyt kastuttiin mutta muuten.

Last weekend  I sat in a drizzling rain watching Big Miss' football (soccer) practise. It was quite a challenge to get her to go to the practise after a little incident in the previous practise where a ball hit her quite hard on the chest and knocked the wind out a bit. In addition, it hurt or course. Well, she was in the opinion that that was it, no more football for her. We did a lot of talking to change her mind and this practise went really well. Getting a little wet is nothing. 


Samainen neiti paasi myos ystavansa syntymapaiville. Tamankertaiset synttarit oli Lazer Craze nimisessa paikassa. Eli siella paasee ampumaan laserpyssylla pimeassa labyrintissa kavereita yrittaen saada pisteita. Eka kerta hanelle tallaisessa paikassa. Oli ollut vahan jannaa mutta ihan kivaa.

The same miss had her friends birthday party during last weekend. This time the birthday party was at Lazer Craze. You get to shoot with a laser gun in a dark labyrinth trying to get points from hits. First tie for her in a place like this. She said it was a bit scary at first but quite fun in the end.



Ystava oli poistamassa osan suomalaisista lastenkirjoistaan kiertoon ja minahan sitten heti sinne "pelastamaan" meille osan kirjoista. Nyt on paljon kivoja lastenkirjoja luettavaksi. Eniten odotan etta paastaan lukemaan "Raul Roineen satuja" Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvittamina seka "Kultalintu ja muita satuja" Rudolf Koivun kuvittamina. Lapsille jotain uutta kivaa kuunneltavaa ja mamille katselunautintoja Rudolf Koivun kuvissa. TASSA linkki Rudolf Koivu sivujen kuvituksien galleriaan.

A friend of mine was getting rid of some Finnish children's books and I wanted to "save" some of the books and give them a new home. Now we have great books to read. I personally really wait that we get to read stories by Raul Roine illustrated by Rudolf Koivu and Maija Karma as well as "Kultalintu ja muita satuja" illustrated again by Rudolf Koivu. Something new for the girls to listen and mummy will really enjoy the illustrations. HERE's a link to a gallery of Rudolf Koivu illustrations. 


Talla viikolla toistaiseksi oon ollut lahinna taksikuskina, fysioterapiassa, jumpannu ja venytellyt jalkaa, virkannut iltaisin, taistellut flunssaa vastaan, ollut pyykkarimuija, leikkinyt sihteerikkoa, viettanyt aikaa puhelimessa vakuutusyhtioon ja sairasvakuutusyhtioon, kirjoitellut erinaisia sahkoposteja jne jne jne.

This week I've been mainly a taxi driver, gone to physiotherapy, done my exercises for the physio, crocheted in the evenings, been fighting agains a cold, been a laundry woman, pretended to be a secretary, spent time on the phone to the insurance company and health insurance company, been writing lots of emails etc etc etc.




Voihan roskakommentit! / Darn the junk comments!

Viime viikkojen aikana olen saanut ihan jarkyttavan maaran roskakommentteja. :( Edellisessa ulkoasussa tata ongelmaa ei ollut ollenkaan. Heti kun vaihdoin takaisin tahan "vanhan"malliseen niin niita alkoi tulemaan. Ensi pari paivassa. Sitten vahan enemman. Ajattelin etta tama viela menee. Nyt niita tulee kymmenia paivassa. Taidan siis laittaa sanatunnistuksen/vahvistuksen paalle. Harmi sinansa mutta se taitaa olla jo aika monessa blogissa nykyaan.

During the last few weeks I've been getting an unbelievable amount of rubbish in comments. :( Wit the previous layout of the blog I did not have this problem. Things changed immediately when I changed back to the "old fashioned" layout. First few per day. Then few more. At that time I thought I can handle that. Now I get several tens per day. So here I am letting you know that I'm turning on the word recognition for the comments. I'm sorry to do so. I hope you won't mind too much. After all it seems to be reality in most blogs now a days.


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Laitoin syksyn yhteen kaappiin / I put autumn in one closet

Kun pikkuneiti touhusi "koulussa" kolme tuntia niin mina touhusin hanen huoneessaan. 

While Little Miss was in school for three hours I was busy in her room. 


Tuli revittya kaikki tavarat kaapista pois. Aika kamala sotku yhdessa vaiheessa kun oli lajaa jos jonkinmoista.

I pulled absolutely everything out of her closet. It was pretty terrible mess at one point with all kinds of piles.



Kesavaatteet pois, syksy ja talvivaatteet tilalle. Pienet vaatteet omaan pinoon. Talvikengat esiin. Samoin tarkistus etta pikkuneidille on talveksi toppavaatteet. (Kuvissa ei todellakaan nay se kaikkein kamalin kaaos.)

I took the summer clothes away and put autumn/winter clothes in. Too small clothes in their own pile. Took out winter shoes. Also checked that Little Miss has winter clothes. (The pictures do not show the what it was like during the worst mess.)


Oli vahan haikeaa laittaa pieneksi jaaneita vaatteita pois. Suurin osa niista oli ollut myos isommalla neidilla aikoinaan. Ihania muistoja. Esimerkiksi pinossa melkein alimmaisena on tummanpunainen plyyssi tunika ja housut joissa oli valkoisia ja vaaleanpunaisia pupuja. Se oli isolla neidilla paalla kun tanne USAhan muutettiin. Tosin hanella kavi pisuvahinko matkan aikana ja saapui uutten kotimaahan puputunika paalla ja pyjamanhousut jalassa. :D

It was a tad sad to put the too small clothes away. Most of them were hand me downs from big sister. Great memories. For example, the dark red/purplish tunic and trousers with white and pink bunnies on it was something that Big Miss wore on the trip when we moved to US. However, she had an accident on the way and arrived to her new home country wearing pyjama pants. :D




tiistai 30. syyskuuta 2014

Katkastaan koko koipi / Let's chop the whole leg off

En ole paassyt eroon tasta typerasta plantaari faskiitista! Saatuani kevaalla kortisonipiikin kipu havisi ja olin onnellinen. :) Kesan elin Orthaheel lenkkareissa ja Orthaheel Vionic flippareissa. Paatin etten rahtaa ilmabuutsia saatika yolastaa reissuun kun ne olivat niin hirvean isoja. Englannissa kalyni halusi vieda meidat katsomaan Yorkshiren yksista luonnonnahtavyyksista Malham Cove (tasta pitaisi viela kirjoitella ja nayttaa kuvia). Kavelimme viisi mailia eli noin kahdeksan kilometria. Siitakos se jalka sitten artyi. Sen jalkeen ollaan menty alamakea ja kiihtyvaa tahtia.
Sen jalkeen kun saavuimme kotiin nukuin kaikki yot lastan kanssa ja nukun edelleenkin siina toivossa saisin jalan paremmaksi. En pysty vielakaan kunnolla nukkumaan sen harpakkeen kanssa. Heraan aina kun vaihdan asentoa ja tarkistan etta jalka on kunnon venytyksessa. Paivat kavelin Vionic flippareissa ja yolla siis lastaa. Paivisin venyttelin jalkaa kun vain muistin. 

I'm still not gotten rid of this stupid plantar fasciitis! I was so happy in the spring when the pain disappeared after the cortisone shot. :) I lived in Orthaheel walking sneakers and Orthaheel Vionic flip flops the whole summer. I decided that I would not take the air boot or night splint with me when I went away to Europe. In England my sister in law wanted to take us to see Malhan Cove in Yorshire (this is something I will write about and show pictures at some point). We walked five miles, approximately eight kilometers. That was enough to get my foot aggravated again. And since then it's been getting steadily worse again.
After we got back home I slept and still sleep with the night splint hoping it would help and get it better again. I still cannot sleep properly with this contraption. I wake up every time I need to move making sure the foot is in a correct position for maximum stretch. Day times I was wearing my Vionic flip flops and the splint at nights. I also stretched when ever I remembered. 


Nyt kavin sitten uudestaan laakarissa. Eivat halua antaa toista kortisoni piikkia, koska kantapohjassani ei ole tarpeeksi rasvasoluja pehmentamassa askelta ja kortisoni kuulemma tappaisi ne vahaisetkin, jotka siella on. Laittavat minut siis fysioterapiaan. Pohkeen syvakudoshierontaan ja -venyttelyyn. Ja jos se ei auta niin 5 viikon paasta uusi aika laakariin. 
Kenkiakin on tullut ostettua. Tosi vaikeaa. Olen paaasiassa ostanut netin kautta koska muuten en tunnu loytavan kenkia joissa on tarpeeksi kaaritukea ja jotka olisivat kantapaasta tarpeeksi pehmeita. Eli sokkona ostetaan ja sitten kokeillaan ja hyvan kengan loytaminen ei ole ollut itsestaanselvyys. Ensin ostin pohjalliset mutta ne eivat yksinkertaisesti ole hyvat kaikissa kengissa. Koska talvea en voi viettaa flippareissa niin ostin sisakengat/tossut. Ne ovat olleet ihan hyvat. Ja sen verran avarat etta voi villasukatkin vetaa huoletta jalkaan ja sitten vasta tossukkaat. Toiset kavelylenkkaritkin ostin. Nyt jaan mielenkiinnolla odottamaan mita fysioterapialla saadaan aikaan. Kohta taman vaivan kanssa on eletty vuosi. Tekisi mieli katkaista koko koipi pois jos vaan jostain saisi uuden.

Now I saw the doctor again. They do not want to give another cortisone shot as my heel doesn't have very much cushioning and the cortisone would kill even the little amount of fat cells that I have in my heel. So next step is physiotherapy. Deep tissue massage and stretching of my calf. And if that doesn't help then I have a time for the doctor in five weeks time.
I've been shoe shopping as well. Very difficult though. I've mainly bought online as I cannot seem to find shies with enough support for my foot and which would be soft enough in the heel. So it's been trial and error. First I bought inserts but they just simply did not work with some of my shoes at all. And as I cannot wear flip flops through the winter I bought slippers. They have been great. and they are wide enough to accommodate woollen socks as well. I also bought another pair of walking sneakers. Now I'm waiting to see what the physiotherapy will do to the situation. I've soon been living with this condition a year. I feel like chopping off the whole leg if only I could get a new one from somewhere.