Olen sanaton. Kyyneleet ovat valuneet valtoimenaan moneen otteeseen. En pysty kuvittelemaan milta tuntuu niista vanhemmista, jotka eivat saa enaa koskaan rutistaa lastansa syliin, kertoa talle rakastavansa tata yli kaiken. Tiedan vain etta omaa sydanta rusentaa. Haluan pitaa lapseni lahella. Halata, suukotella, kertoa rakkaudestani, olla paastamatta heita laheltani. En haluaisi vieda isompaa ensi viikolla kouluun. Haluan rakentaa lasisen kuplan ja pitaa molemmat sen sisalla. Miten maailmassa voi tapahtua jotain tallaista? Tanaan palavat kynttilat meilla niille pienille rakkaille ja aikuisille, jotka menettivat henkensa jarjettomassa kouluampumisessa.
I'm speechless. My tears have been flowing freely several times today. I cannot even start to imagine how those parents feel who cannot ever again hug their children, tell them that they love them over everything. I just know that my own heart feels crushed. I want to hold my children near. Hug them, kiss them, tell them of my love, keep them near me. I don't feel like taking the older to school next Monday. I just want to build a glass bubble and keep them both in it. How can something like this happen in the world? Today our candles burn for those little darlings and the adults who lost their lives in this mindless school shooting.
♥ voi, tuntuu niin kauhealta, täälläkin tulee sellainen kummallinen pelko sydämeen... ja varmasti nämä asiat heijastuvat lapsiinkin, jotka väistämättä kuulevat surullisia asioita... Miten voi tapahtua tuollaista?
VastaaPoistaOlen ollut tanaankin viela ihan "solmussa" asian takia. En ole uskaltanut aukaista telkkaria uutisille, koska en halua lasten kuulevan asiasta. Asiaa kasitellaan sitten jos se tulee esiille. Edelleenkin niin niin surullista.
PoistaNiin kamalan surullista. Miten maailmasta on tullut tällainen?
VastaaPoistaSita minakin olen kysellyt uudelleen ja uudelleen. En oikein vielakaan usko sita tapahtuneeksi.
Poista