perjantai 24. tammikuuta 2014

Uudet seksikkaat kengat / New sexy footwear

Aamusta heti laakariin. Paikalla piti olla jo seitsemalta. (Isanta sai siis parjata tyttojen ja koiran kanssa aamun yksin ja ihan hyvin tuo kai oli mennyt koska isompi oli paassyt kouluun ja pienemmalla vaatteet paalla kun tulin takaisin. ;D) Ensin rontgen ja sen jalkeen itse laakariaika. No, diagnoosi pysyi samana kuin aikaisemminkin. Mutta nyt tutkimus oli perusteellisempi ja laakari sanoikin minulle etta sinua taitaa todellakin sattua. Totesin etta niin sattuu. Han katsoi rontgen kuvaa jossa en ollut edes kunnolla astunut kantapaata alas (tosin luulin niin tehneeni) aristaessani kantapaata. No, nyt on venyttelyohjeet (paljon tarkemmat ja tiukemmat) seka tosi seksikkaat "kengat". Joudun paivisin pitamaan kuuden viikon ajan tammoista pehmustettua tukisaapasta vai miksi tata nyt voisi kutsua. Pystyn astumaan taman kanssa kantapaalle, en tosin kivutta talla hetkella, ja korjaamaan astumisen, joka talla hetkella on jalan syrjalle ja varpaille. Yolla pitaa pitaa tukilastaa (sen kanssa on kuulemma hankala nukkua - ou jee) myos kuusi viikkoa. Sen pitaisi venyttaa tulehtunutta jalkapohjan kalvoa niin etta kun aamulla nousee sangysta niin kantapaahan ei pitaisi sattua niin paljon. Sen kanssa ei voi kavella eli jos vessaan tarvitsee menna niin se pitaa ottaa ensin pois. Ja jalan lepoa mahdollisimman paljon. Justiinsa juu.
Kylla potuttaa! Ihan hirveasti! Tietysti pitais olla iloinen etta ei tarvitse mitaan leikkauksia jne tai kipsia. Saan sentaan otettua tuon topposen pois. Mutta menoa se rajoittaa hirveasti. Tallainen pakkolepo ei ole kivaa.... ihan mukavaahan se on etta on kasky lepuuttaa jalkaa mahdollisimman paljon mutta kun se kasky ja arkielama ei aina osu yhteen. Ja kylla laakari (nainen ja aiti itsekin) asian tiedosti ja aaneen sanoi sen ennen minua. Yhdistelma tuntuu mahdottomalta. Mutta siis nailla siis mennaan. Elamanmenoon tuli haastetta mutta nyt mieskin tajusi kuinka kipea se todellakin on.

To the doctors first thing in the morning. I had to be there already at 7am. (My husband had to deal with the girls and the dog alone in the morning and it seems that everything had gone ok as Big Miss was in school and Little Miss was dressed up when I came back. ;D) First x-ray and then the actual doctor's appointment. Well, the diagnosis was still the same. But she was much more thorough in her examination and she said to me that "you really are in pain, aren't you?" I confirmed. She had looked at my x-ray and saw that I had not put my heel down properly (even though I had done so) to prevent the pain. Now I have a strict regiment of stretching (more detailed instructions) and extremely "sexy" footwear. I have to wear this support boot for six weeks. I can actually step properly on my heel with it. Not without pain at the moment but still. And this boot helps me correct my stepping on my toes and side of the foot. During the night I have a support splint (apparently a bit tricky to sleep with - great) also to be worn for six weeks. That is supposed to stretch the ligaments/membranes so that when I get up in the morning my heel won't hurt. I cannot walk with it so if I need to go to the bathroom during the night then I will have to take it off first. And of course rest as much as possible. Yeah, right!
I have to admit that I'm extremely annoyed about this! Of course I should be glad that I don't need surgery and that diagnosis is nothing more severe. And I can take the boot off. But forced rest is not much fun..... well it is kind of nice to be ordered to rest as much as possible but the order and everyday life doesn't always fit together. And the doctor (woman, with children) did say it out loud before me. The combination seems impossible. But this is how we're going now. A bit of challenge to our life but at least now my husband realised how sore the foot really is and has been.


16 kommenttia:

  1. Voi ei, on siinä hieno saapas. Minulle ei ollut kuin kengissä sellaiset pehmustetut pohjalliset.
    Mutta jos sinun paranee tolla hoidolla nopeammin mitä minun. Minunhan kesti parantua lähes vuoden.
    Kyllä sitä 6 viikkoa silloin jaksaa saapasta käyttää ja hyvä kun ei leikata tarvi.

    Paranemista sinulle,
    t. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa. Kylla oli laakarista tullessa vitsit vahissa. Kylla tama 6 viikkoa tan kanssa menee vaikka haasteita tuokin niin kuin sanoin. Ahdistaa ehka enemman viela se etta mies on puhunut mahdollisesta tulevasta Intian tyoreissusta ja se ei ole ihan paivan tai parin juttu vaan viikko ainakin ellei enemman. Mutta jotain positiivistakin ehka..... kun sita joutuu aloillaan istumaan niin olisko mahdollisesti aikaa neuloa/virkata enemman? ;)

      Poista
    2. Aina löytää hyviäkin puolia, kun vaan katselee ympärille. Ja ajattelee ettei se paraneminen sentään vuosia kestä .
      Olin kerran nilkka kipsissä 6 viikkoa ja oli talvi aika, niin en juuri talosta ulos päässyt.

      Kyllä se siitä menee ja uusia ideoita syntyy, kun on aikaa pysähtyä ja miettiä. Ja vaikka miehesi lähtisikin työmatkalle, kyllä sinä suomalaisella sisulla pärjäät ihan varmasti, lastesi kanssa sen aikaa siellä. Apua varmaankin löytyyy lähipiirista, kun vaan kysyy

      Poista
    3. Hyvä, että asianmukaista hoitoa on nyt määrättynä ja sinut ja kipu on otettu tosissaan! Mutta, sitten se mutta, kieltämättä arkihaaste on suuri ja varmasti näin hoidon alkupäästä katsottuna masentava. Toisaalta mä tiedän että sinä selviät. Sinä jos kuka osaat organisoida uudet kuviot, sellaiset jotka toimii tuossa yhtälössä. Ja todellakin se lisääntynyt neule-ja virkkausaika ei millään voi olla huono juttu :o)) Teidän tytöt saa nyt hyvän tilaisuuden näyttää mitä kaikkea osaavat ja miten he voivat auttaa äitiä ja kun on pakko hölätä siivous ym. standardia on vastaavasti vielä enemmän aikaa lukuhetkiin ja peli-iltoihin. Halaukset!!

      Poista
    4. Kiitti Merruli sanoistasi. Uskosi minuun ja kykyihini on talla hetkella suurempi kuin omani. Taytyy yrittaa keksia jotain. Han joka varmasti tassa tilanteessa auttaisikin on itse vaan niin taystyollistetty opiskelun ja neljan oman lapsen kanssa etta hyva kun kerkiaa hoitamaan omat hommansa.
      Lankavarasto on aika hyvalla mallilla eli jotain voi aina tehda. Mielenkiinnolla ja vahan kauhunsekaisin tunnelmin jaan odottamaan etta mita tasta viela syntyy.

      Poista
  2. Juu, hauska tossukka... En voi muuta toivottaa kuin sitkeyttä, jaksamista ja tietynlaista suurpiirteisyyttä tuleviin (varmasti piiitkiiin viikkoihin). ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Henna! Noita kaikkia asioita tarvitaan ihan varmasti.Yo ei ollut helppo. Toisenlaisen tukilastan kanssa pitaa nukkua ja hyva hyvat hyssykat. Oli muuten vaikeeta. Ei montaa silmallista sita unta tullut. Onneks on viikonloppu ja kaksi aikuista kotona.

      Poista
  3. Eipä ihme että harmittaa!! On aina ikävää jos syystä tai toisesta menettää arjen normaalin hallinnan, saatika kun se tapahtuu näin pitkäksi aikaa, ja näin kivuliaasti! Kärsivällisyyttä toivotan... Ja riittäviä apukäsiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi kovasti! Saan juu kaivella itsestani esiin kaiken kestavyyden ja karsivallisyyden ja kekseliaisyyden jne. Nyt vaan toivon ettei miehelle povattuja tyomatkoja tule. Sitten ma vasta lirissa olenkin.

      Poista
    2. Suomessa tuollaisessa tilanteessa ainakin vanhoina hyvinä aikoina olisi soitettu kunnalta kodinhoitaja apuun. Eipä taida täältä löytyä vastaavaa. :-/ Toivottavasti mies pystyy luikertelemaan työmatkasta eroon, pätevät syyt siihen olisi!

      Poista
    3. Enpa ole ainakaan tommosesta kotihoitotuesta kuullut. Peukut pystyssa juu ettei mies joudu reissuun.

      Poista
  4. Voi hitsi, onpa kurja. Mun jalka ei ole onneksi ehtinyt noin pahaksi. Työkaverini kertoi, että hänen siskollaan tuollainen parannettiin radiologilla jonkinlaisella sädetyksellä, oli toiminut hienosti ja samaa kertoi toinenkin tuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala muuta mutise. Katso netista ohjeita miten venytella. Sielta loytyy kylla ja tee niita usein. Kylmaa myos. Ja aina kun nouset pidemman istumisen jalkeen ylos niin venyttele se janne. Sadetyksesta ei ollut puhettakaan missaan vaiheessa. Taitaa olla ihan eri systeemit. Ja kun tasta topposesta paasen niin pitaa kuulemma ostaa korolliset sisakengat/tossut. Ja ma kun en osaa sisalla kenkia pitaa. No mennaan yksi askel eteenpain kerrallaan. Ensin taa kuusi viikkoa nailla ja sitten katsotaan tilanne uudestaan.

      Poista
  5. Looks like a ski boot! Hope you get used to it soon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It does a bit! :) I'm not going skiing with it though. I can guarantee that! :) The day boot is ok. It's the night splint that I'm having problems with.

      Poista