lauantai 25. tammikuuta 2014

Pohdintoja / Ponderings

Tassa vahan fiiliksia eilis illalta ja talta paivalta.
Taytyy sanoa etta ei kauheen korkeella mieli ole. Tahan paivatopposeen varmasti tottuukin. Sen kanssa elo sujuu vaikka onkin hidasta ja vahan kompelonkin tuntuista niin eipahan kantapaahan satu kun kavelee. Pystyn siis astumaan ihan normaalisti (tai siis niin normaalisti kun taman kengan kanssa voi astua). Voin ottaa sen valilla pois siksi aikaa kun venyttelen tai annan jalalle kylmahoitoa. Olin olevinani kamalan fiksu illalla ja jatin iltateen juomatta ajatellen ettei yolla tarvitse sitten nousta varsinkin kun sen yollisen tukilastan kanssa ei saa kavella. Siina on isot tarranauhat ja ihan kamala aani lahtee kun ne aukaisee. No, piti sinne vessaan kuitenkin menna ja se lasta ottaa pois ja tuli tietysti mieskin heratettya siina prosessissa. Enemman otti kuitenkin paahan se etta en saanut nukuttua kunnolla. Lastan kun laitoin illalla niin parista varpaasta alkoi heti vetamaan suonta. Otin lastan pois ja varpaat oli kunnossa. Laitoin lastan takaisin ja suonenveto alkoi heti. Vihdoin loysin asennon missa jalkaa pitaa etta suonta ei vetanyt (iso tilkkutakki piti pistaa polvitaipeen alle jalkaa tukemaan niin etta se oli koukussa ja kantapaa patjaa vasten). Ja ma en tietystikaan ole selalla nukkuja. Ihan kamalaa! Ei ollut kamalan mukava  yo. Toivottavasti totun siihen harpakkeeseen. No kaikkihan tietysti halusi kuulla nama yksityiskohdat. ;)
Nyt tanaan tassa sohvalla istuessani, netissa surffaillessa, sukkaa neuloessa olen miettinyt miten mina tata arkea helpotan itselleni. No, isanta hoitaa koiran ulkoilutukset. Se on hyva! Kaupassakaynnin voin ulkoistaa. Meidan kaupassa on kotiintoimitus eli voin tehda ruokaostokset netissa ja sitten ne tuodaan kotiin. Se auttaa paljon ettei tarvitse itse lahtea niita kaupasta asti rahtaamaan. Saan iltapaivisin apua naapurin rouvalta siina ettei tarvitse bussipysakille isompaa neitia menna vastaan vaan han poimii niin omansa kuin minunkin ja tuo kotiovelle. Aamut joudun ilmeisesti hoitamaan, koska naapurin mies, joka hoitaa heidan tyttarensa bussille, on valilla epaluotettava tassa hommassa. Kerran on tytto myohastynyt bussista ja pari kertaa tullut tosi taparalla justiinsa kun bussi tulee. Muutaman kerran on naapurin tytto lahetetty pysakille myos itsekseen. Kun saisin tuon aamubussille viennin jotenkin viela junailtua niin sitten suurimmat esteet/kavelyt olisi paivan osalta poistettu.

I have to say that Don't feel very positive at the moment. This day bootie that I have to wear I probably will get used to. Going is slow and bit clumsy but at least my heel is not hurting when I walk. And I can step normally (or as normally you can with this boot). I can take it off while I stretch my foot or have ice on it. I thought I was terribly clever last night and didn't have my evening tea (one of my creature comforts) with the idea that I wouldn't have to go to the bathroom during the night as I cannot walk with my night splint. The splint has great big velcro straps and they make awful racket when you undo them. Well, I did have to go to the bathroom and take the splint away and of course wake up my husband in the proses. Even more I'm annoyed that I couldn't sleep properly. I had a muscle cramp in my toes after I put the splint on. I took it off and the toes were fine. I put the splint back on again and the cramp started immediately again. I finally found a position to keep my foot so that there was no cramping (a big quilt under about 90degree bent knee so that the heel was against the mattress). And of course I'm not a back sleeper. Absolutely terrible! Not a nice night at all. I hope I get used to that thing-a-ma-jig. And of course everyone wanted to hear all these details. ;)
now today as I've sat on the sofa during the day surfing and knitting I've been thinking how I could make everyday life easier for myself. At least my husband is taking care of the dog walking. I can do grocery shopping online and have them delivered. That will help a lot. In the afternoons I will get help from our neighbour to walk Big Miss back from the buss stop to home. In the mornings I'll probably have to do the bus walk myself. The husband of my neighbour is not quite as reliable. Once their little girl has missed the bus. Few times it's been a close call. Few times she has come to the bus stop alone. I wish I would get the morning buss walk also sorted then I would have removed most of my daily obstacles.






6 kommenttia:

  1. Onneksi löytyy edes jotain apuja tuohon arjen helpotukseen. Lepo on varmasti tärkeää tuolle jalalle, vaikkakin hankalasti arjessa toteutettavaa.

    Mä niin osaan eläytyä tuohon nukkumisen hankaluuteen. Oma issias on kiukutellut 3vkoa ja pisin uni on ollut 3h/yö, eikä sekään tietysti yhtenä pätkänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jalan lepo ja taman perheen arki = mahdoton yhdistelma. Yritan kuitenkin parhaani. Ja voi kuinka kurja kuulla etta sulla issias vaivaa. Inhottavia tammoset. Lahtiskohan se sun issias pois jos ma puhkun ja puhallan? Viime yo meni unen kannalta aavistuksen paremmin mutta olikohan se lasta huonosti paalla kun aamulla oli kipeemman tuntunen kuin edellisaamuna.?Hmmmmmm

      Poista
  2. Kun olin viimeksi sairaalassa, petinaapurilla oli sellainen tarroilla kiinnitettävä vekotin jalassa ja kun hän lähti yöllä vessaan, kävi kamala ääni, kun hän joutui avaamaan ne tarrat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun lastan tarrat on ihan kamalat! Ma vahan luulen ettei lasta pida mun jalkaa siina asennossa kuin sen pitaisi. Meinaan kokeilla ensi yona tata mun paivatopposta. Ei ole ihan niin iso ja taatusti jalka pysyy oikeassa asennossa. Josko olis vahan helpompi nukkua.

      Poista
  3. I have a shoe like that as well, the one from The Netherlands.. not a pair but just one.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) The ones the girls got from our friends as a gift are tiny only about 3cm long. :)

      Poista