Brrrrrrrr!

Aurinko paistaa pilvettomalta, ihanan siniselta taivaalta. Lunta ei edelleenkaan nay harmikseni missaan. Mita oivallisin saa ulkoiluun. Tai niin sita luulisi. Mieli muuttuu hyvin nopeasti kun nenan pistaa ovenraosta ulos. Lampomittari nayttaa -10C ja kylma arktinen tuuli Kanadasta tekee tuosta -10C asteesta -15C tuntuisen. Nena siis ovenraosta akkia sisaan, villasukat jalkaan ja takan aareen lampoiseen.
Lampoista on pikkuiselle pian luvassa. Tyon alla nimittain neuletakki. Siita on syntymassa elamani ensimmainen neulottu vaatekappale. Odotan innolla lopputulosta. Toistaiseksi olen tyytyvainen. Takakappale ja kolme neljasta etukappaleesta on valmiina. Langan luonteen takia kuvio kuitenkin on erilainen takakappaleessa kuin etukappaleissa. Se vahan harmittaa. Takakappaleeseen syntyi isompia tummempia ja vaaleampia laikkia kun taas etukappaleissa tuli lahinna jonkunsorttista raitaa. Kunhan takki on valmis se tuskin haittaa ollenkaan.


The sun is shining from gorgeous clear blue skies. There's still no snow, to my annoyance. It's perfect day for an outing until you stick your nose out of the door and realize that the cold arctic wind from Canada turns the 14F into bitterly cold 5F. The nose will retreat back inside very quickly and decide to locate itself near the fire place.
The little one will get something warm to wear soon(ish). I'm making the first ever knitted piece of clothing in my knitting "career" in the form of a cardigan. The only thing that very slightly annoys me is the difference in the pattern between the back piece and the front pieces. But it's just the nature of the yarn. I'm sure it won't bother me anymore when the cardigan is ready.