Aamulla kun tulin alas, minut vastaanotti kaksi nuokkuvaa auringonkukkaa ihanassa kukkakimpussani. Pelastin ne pian omaan pikkumaljakkoon (lue lasiin). Siina ne nyt nokottaa ja ilostuttaa.
Ensi viikon puolivalissa alkaa esikoisen julkinen koulu-ura. Eskariin menossa. Han teki viime vuonna yksityisessa hoitopaikassa eskarin ja vaikka upeasti sen suorittikin niin ian puolesta neitia ei hyvaksyta eteenpain. Eli han ponkittaa tietonsa ja kertaa eskarin nyt siis julkisella puolella. Vahan harmittaa, etta eskari on vain puolipaivainen, joka itse asiassa tarkoittaa 2h45min (aloittaa iltapaivaryhmassa ja ryhmat vaihtavat tammikuun puolivalin jalkeen paikkoja eli sitten ollaan aamuryhmassa). Neiti kovasti jo odottaa paasevansa tapaamaan uusia kavereita. Aitia puolestaan jannittaa miten saan sovitettua pikkuisen paivaunirytmin tahan uuteen aikatauluun. Vaikka kuinka paassani pyorittelen asiaa en oikein tieda miten unet riittavat. En nyt tahan rupea selittamaan sen tarkemmin ongelmaani. Mutta minulla on pahkina purtavana.
Kouluilta saadaan lista tavaroista, jotka tulevaa kouluvuotta varten pitaisi hankkia. Pienilla nama tavarat menevat yhteiseen kayttoon. Ylemmilla luokilla tavarat ovat sitten henkilokohtaisia. Meille tuli tallainen lista. Huomenna on tarkoitus lahtea kouluostoksille. Taalla "back to school" ostokset ovat iso bisnes. Vanhemmat kuluttavat huikeita summia (useita satoja dollareita) lasten koulutarvikkeisiin ja vaatteisiin. En itse oikein ymmarra miten niin isoja summia saadaan kulumaan kun hiukan miettimalla paasee varmasti halvemmalla.
Koukku on koukuttanut. Hitaasti mutta varmasti (onnistuin vaantamaan ranteeni kipeaksi tiistaina koiraa kantaessani elainlaakarilta autoon).
Isanta oli ostanut jostain nettikaupasta pienen suloisen purnukan merisuolaa - ranskalaista tietenkin.
Talla hetkella nautin jokaisesta pienestakin hiljaisesta hetkesta, jonka saan. Pikkuneiti varkkaa hampaita (ainakin kolme tulossa samaan aikaan ellei jopa nelja). Sitten taitaa suu ollakin suht lailla taynna purukalustoa. Voitte kuvitella minkalaista takiaismeininkia taalla on kun toinen roikkuu helmassa kiinni ja kinuaa koko ajan syliin vain halutakseen puolen minuutin paasta taas pois ja parin minuutin paasta takaisin.
In the morning when I shuffled downstairs I was greeted by two nodding sun flowers. I quickly saved them into their own vase (read glass). There they now stand proudly and make my day brighter.
In the middle of next week our first born will start her public school career. She will start kindergarten. Last year while in private care she was put in a kindergarten program and even though she did brilliantly she's too young to go forward. This is why she will strengthen her knowledge in repeating kindergarten in public school. I'm a bit miffed that it's only a half day program, which menas 2h45min. She will start in the afternoon group and then in mid Jan will swap to morning group. She's really looking forward to meeting her new friends. Mum is a bit anxious about how I'm going to handle the schedule change with the little one (taking one to school and picking her up will mess totally her nap rhythm in the afternoon). Despite how I twist different possibilities in my head nothing seems to work. In every scenario it's going to be too little sleep. I'm not going to lay the whole problem here but I'm just stating that I have a problem that I need to crack.
Every student gets a list from school of the supplies that he/she will need to get before school starts. For the little ones these items will come to common use during the year where as in the higher grades they are personal items which will be needed. This is the list we got. Tomorrow our intention is to go and get the school shopping done. I've noticed that here "back to school" shopping is BIG business. Parents spend enormous amounts (several hundred dollars) in the school supplies and clothing. I myself cannot quite understand how you can spend that kind of money when with a little bit of thinking and planning you can spend a lot less.
My crochet hook has been "hooking". Slowly because I managed to twist my arm on Tuesday carrying the dog from the vet to the car.
My dear husband had bought online some fancy sea salt in a small darling pot - French of course.
At the moment I enjoy every single moment of peace and quiet I can get. The little miss is teething (at least three if not four are coming through at the same time). Then I think she'll pretty much have them all....if not counting the two last molars. You can imagine the little "klingon" I have here. She's constantly wanting to be held only to after 30 seconds get going again and returning to me in after 2 minutes or less.
Kaunis suolapurkki ja ihania nuo auringonkukat... Ompas pitkä "ostoslista" opinahjosta, tuntuu erikoiselta koska Suomessa toimitaan toisin ja rahat menevät ikäänkuin huomaamatta (verojen kautta):) Ymmärrän nuo päivärytmivärkkäykset, päiväunia on kurja keskeyttää, siitä seuraa vain itkua ja kiukkua -toivottavasti saatte asiat rullaamaan...
VastaaPoistaKiitos. :) Juu, suomalaisittain on tuommoset ostoslistat vahan kummallisia. Ja todellakin toivon uusien paivaunirytmien loytyvan suuremmitta hankaluuksitta.
Poista