lauantai 16. kesäkuuta 2012

Bunhead / Nutturapaa

Pari viimeista paivaa on ollut aika hektisia ja sen takia en olekaan kerennyt tanne mitaan kirjoittelemaan. On ollut kenraaliharjoitusta. Koulun viimeinen varsinainen paiva ennen "valmistujaisia". Seka esikoisen esiintyminen tanssikoulun jokavuotisessa naytoksessa. Tama tietysti oli taman viikon huipentuma.
Paivalla piti ottaa paikkarit niin etta jaksoi sitten illalla tanssia. Oli nutturoita ja tyllia ja paljetteja ja glitteria. Oli ihana nahda kuinka isommat auttoivat pienia. Ja kuinka mukavaa ja hauskaa kaikilla oli. Esitys ei ollut ollenkaan niin tiukkapipoista meininkia kuin edellisvuoden esitys (toisessa tanssikoulussa). Kaikilla oli hymy huulilla myos lavalla. Ei sellaista tekohymya vaan ihan aitoa iloa tanssimisesta. Pieni nutturapaa ei jaksanut kuitenkaan koko esitysta katsoa (omansa tanssi ensimmaisella puoliajalla). Toinen puoliaika jai puoliksi katsomatta. Ja mina olin niin ylpea pikku tanssijattarestani.

The past few days have been very hectic and that's the reason I haven't had the time to write anything here. There's been a dress rehearsal, last proper day of school (not counting the graduation on this coming Tue). And the week's pinacle was the long awaited dance recital.
Nap time during the day was mandatory so that our ballerina was able to dance in the evening. There were buns and tulle and sequence and glitter. It was wonderful to see how the older girls helped the younger ones. And everyone had so much fun. This recital was not nearly as stuffy and strict in it's atmosphere compared to the one my ballerina did last year (different dance school). Everyone was smiling even at the stage. It wasn't the forced performance smile but genuine joy about dancing. My little bunhead didn't have it to see the end of the second act. And I was so proud of my little dancer.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti