perjantai 14. syyskuuta 2012

Kirjapino / Book pile

Meille ilmaantui eilen nelja pakettia. Eri kokoisia, eri painoisia. Isannan nimella kaikki.
Niista kaariytyi laja kirjoja. Reseptikirjoja. Erityisesti minua tuossa pinossa kiinnostaa nuo Slow cooker-kirjat ja niista puolestaan eritoten tuo "The Italian Slow Cooker". Nyt kun ilmat alkavat viilenemaan niin on mukava tehda patoja ja keittoja ja mikas sen mukavampaa ruoanlaittoa kuin heittaa ainekset pataan ja antaa muhia siina paivan ajan. :) Juuri minunlaistani arkista ruoanlaittoa.

Yesterday we received fourd parcels. Different sizes, different weights. All with my husbands name. When unwrapped, they unraveled a pile of books. Cook books. Especially I'm interested in the slow cooker books and in those particularly the "Italian slow cooker". Now that the weather is about to get cooler it's so nice to start making stews and soups. And what would be nicer kind of cooking than throw everything in the slow cooker and let it do the job during the day. :) That's really my kind of weekday cooking.



torstai 13. syyskuuta 2012

Aarteita / Treasures

Koulumatkalla loytyy kaikenlaisia aarteita. Yhtena paivana se oli kaunis kivi, toisena tammenterho. Tanaan matkalta loytyi kauniita vaahteranlehtia. Ihania vareja sekoittuneena toisiinsa, veraja toistensa lomassa. Syksyn vareja.

You find all kinds of tresures on the way to school and back. One day it was a beautiful stone, the next an acorn. Today on the way back home we found beautiful maple leaves. Lovely colours blended to one another, colours intertwining. Autumn colours.




keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Haipakkaa / Busy bee here

Eilinen paiva katosi totaalisesti kasista. Tanaan melkein sama juttu. Aamusta piti lapset ihan herattaa etta kerettiin aamupala syoda ennen kuin koiruus kuskattiin elainlaakarille hampaanpoistoon ja -putsaukseen. Sitten hetkeksi kotiin ennen puistoilua. Meilla oli leikkitreffit siella. Isompi paasi juoksentelemaan ja leikkimaan samassa eskariryhmassa olevan tyton kanssa. Ehka tamakin auttaa vahan kouluun menoon liittyvia angsteja. Pikkuinen menna lyllersi perassa ja mina pikkuisen perassa. Kiipeilin, laskin liukumakea, keinuin. :D Ei siina kamalasti aitien kanssa juteltu kun pikkuneiti pisti menemaan.
Keskipaivan mamin lepohetki oli kaikkea muuta kuin sita. Piti tehda pannukakkuja. Pistettiin osa Bob:ista toihin. Oli muuten hyva idea. Tosi kuohkeita. Banaania ja valkosuklaata joukkoon ja ai etta oli hyvaa.
Nelijalkainen perheenjasen haettiin iltapaivalla takaisin kotiin. Oli poika viela hiukkasen tokkurainen ja saikin lepailla ihan rauhassa omassa boxissaan kunnes tytot menivat nukkumaan. Poikaa oli hemmoteltu. Tuli kotiin huivi kaulassa ja kaikki. :) Nyt on herran purukalusto kunnossa. Ei se kylla kamalassa kunnossa ollut alkujaankaan. Yksi lohjennut hammas piti poistaa (meidan"pentu" kun ei tunne muita juoksuvauhteja kuin taysilla tai ei ollenkaan ja pallon perassa juostessaan oli sen hampaan onnistunut lohkaisemaan).
Eilen illalla marttailtiin taas. On niin ihanan rentouttavaa olla pienella porukalla, hopottaa ja tehda jotain kasilla. Ja koska illat viilenee jo ihan mukavasti niin pitihan sita sen kunniaksi (?) juoda kuumaa omenasiideria (siis takalaista maustettua omenamehua apple cider). Niin niin hyvaa pitkasta aikaa.

Yesterday disappeared completely. Today nearly same thing. In the morning I had to wake up the kids to eat their breakfast so that we got in time to the vet to take our furry family member for a tooth extraction and cleaning. The back hoe for a moment before we headed to the park for a play date. The bigger one got to run around and play with a friend from her Kindergarten class. Hopefully this will lessen some of the angsts she has about school. The little one wobbled after the big girls and I followed the little one. I climbed, slid down the slides and did some swinging. :D Didn't really have time to talk to the other mothers there when I tried to keep the little miss out of mischief.
Midday's mummy rest time was everything but. I ended up making pancakes. We put part of Bob to work. That was a good idea. They turned out really fluffy and airy. I also mixed in the batter some bananas and white chocolate. So yummy!
Our four legged one was picked up in the afternoon. The boy was still slightly wobbly and he got to do more resting in his box until the girls went to bed. He was pampered there. He had a bandana around his neck and everything. :) Now his teeth are all clean and the one tooth out that needed to come out (our puppy doesn't know any other running speed as full ahead when he's going after a ball and managed to chip one of his teeth in this game).
Last night we had our craft meeting again. It is so lovely and relaxing to chat, make something with your hands in this small group. And as the evenings are getting chillier we had some hot apple cider to celebrate the beginning of fall. It tasted oh so good after a while.


maanantai 10. syyskuuta 2012

Lassahdys / Flop

Tama viikko lahti ihan mukavasti kayntiin mutta lassahti sitten. Kavimme aamulla puistoilemassa. Kerrankin niin viileaa etta oli ihanaa olla ulkona ja ilman kosteuden kiusaamana. Lounaaksi lasagnea ja sitten vanhimmaisen karrays kouluun. Viime viikon to ja pe seka tanaan neidille tuli itku kun piti menna sisalle opettajan kanssa. Hanella on kuitenkin kivaa kunhan paasee sisalle. En tieda mika neitia rassaa asiassa. Olen yrittanyt puhua mutta hyvinkin ristiriitaista selitysta sielta tulee. Raastaa sydamesta kun toinen itkee kun ei halua menna kouluun.
Noista itkuista alkoi lassahdys. Seuraavaksi matti Ottobren ompeluohjeet. Noh, en niista tanaan enempaa. Ja nyt paiva paattyy vatsakipuun. Toivottavasti huominen jo vahan parempi. Josko vaikka rakentaisi itselleni tyttojen tavoin majan ja viettaisin paivan siella. :)

The week started really nicely but flopped. In the morning we headed to the park. For once it was so nice and cool in the morning that it was actually really enjoyable to be outside (and no humidity to bother us). Lasagna for lunch and then taking the school girl to school. Last Thu and Fri as well as today my girl was in tears when it was time to go inside with the teacher. I've tried to talk to her about this and figure out what's bothering her but I've gotten quite contradictory responses and explanations. It's hear wrenching to see her crying and not wanting to go to school. That crying was start of the flop. Next cause for further "flopment" was very confusing sewing instructions in a magazine that I'm making a shirt from. And now the day ends with a tummy ache. I hope tomorrow is better. I might build a "castle" inside the house like the girls did today and spend the day there.




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Leipuri Hiiva / Baker Bob

Bob on pistetty toihin. Tuloksena 2 chiabatta leipaa ja yksi muunlainen. Molempia piti tietysti maistaa. Olipa hyvaa. Meilla asustaa ihan selvasti Leipuri Hiiva ja se en ole mina. :) Ei haittaa.
Kavimme kaikki ruokaostoksilla. Oli mukava tehda uusia loytoja nain melkein 3 vuoden jalkeen. Saimme yhdessa kylapaikassa todella hyvia makkaroita (bratwursteja). Luulisi etta makkaran ostaminen on taalla yksinkertaista. Takalaiset makkarat eivat ole mitaan kotoisiin suomalaisiin verrattuna. Hyvan makkaran loytaminen ei ole siis ollut helppoa. Nyt se loytyi.
Paidan kappaleet on leikattuna, edelleen ompelemattomina. Ehka huomenna saisin aikaiseksi niiden kanssa jotain. Toiveissa on hyva elaa.
Huomenna alkaa uusi viikko. Mitakohan se tuo tullessan?

Bob has been hard at work. The result was 2 chiabatta breads and one other kind. Of course I had to taste both of them. So so yummylicious. We definitely have Baker Bob living in our household and I'm not him. :) But I don't mind.
We went food shopping all together. It was nice to make new finds almost after 3 years being here. We got some really good sausages at someone's house (they were bratwursts). You would think it's easy to find good sausages here. But the local sausages are not anything like the ones back home. But now we found good sausages.
I've cut the pieces for the shirt for my eldest. Still haven't had a chance to sew it. Hopefully tomorrow I'll get a chance to do something about it.
New week tomorrow. I wonder what it will bring with it?








lauantai 8. syyskuuta 2012

Ensimmaiset syksyn varit / First colours of autumn

Tanaan paivaan mahtui:

autolla ajamista
eksymista
ihastelua kaupassa
monen monta kuppia teeta
Taekwondo synttarit
neulomista
television katsomista
miehen kokkailuja
pyykin pesua
kylmia varpaita
valokuvausta ulkona
ensimmaiset syksyn varit


Today consisted of:

driving around in the car
getting lost
wondering in a store
many many cups of tea
Taekwondo birthday party
knitting
watching telly
husband cooking
laundry
cold toes
photographing outside
first colours of autumn











perjantai 7. syyskuuta 2012

Saanko esitella Bo...B / Meet Bo...B

Meilla on uusi perheenjasen. Hanen nimensa on Bo...B. Ei siis mikaan normaali Bob vaan nimi pitaa lausua niin kuin Rowan Atkinson sen sanoo: Bo...B.
Bob asuu talla hetkella muovikulhossa mutta on muuttamassa valjempiin tiloihin lasipurkkiin. Bob elaa ja on hyvissa voimissa. Bobin synnytti mieheni ja vahempi tyttaremme. He ovat taman monjan luojia. Okei okei, ei se ole mikaan monja. Se on leivan juuri. Ukkoseni ja tyttaremme tekivat alkuviikosta leipakokeiluja ja Bob oli yhden tallaisen kokeilun tulos. Minusta kovin huvittavaa on se etta sille juurelle piti antaa nimi. Kuulemma kaikki leipaharrastajat niin tekevat. Hmmm, en ole kuullutkaan. Tana aamuna loysin lapun (mieheltani, joka oli lahtenyt toihin ihan liian aikaisin aamulla) tietokoneen nappaimistolta. Bob oli laitettu uuniin, sita piti hammentaa eika sita saanut paistaa. Minun tehtavakseni on siis tullut huolehtia lasten lisaksi myos Bobista.



We have a new family member. His name is Bo...B. Not just ordinary Bob. You have to say the name the way Rowan Atkinson says it Bo...B
Bob lives in a plastic bowl at the moment. Soon Bob will relocate to his new quarters. More luxurious and spacious glass jar. Bob is very much alive. He was created by my husband and our daughter. They are the masterminds behind this gloop. Ok ok, it's not gloop. It's a bread starter. My husband and daughter were making some bread experiments earlier this week and Bob was born as a result of one of these experiments. I think it's extremely amusing how the started had to have a name. Apparently all serious bread ehnthusiastics name their starters. Hmmm, never hear of this before. This morning I found a note from my husband (who had left for work in the wee hours of morning) on my lap top key board. Bob had been placed in the oven and I was supposed to stir it and not bake it. My job, it seems, has become a caretaker of Bob in addition to our children.


torstai 6. syyskuuta 2012

Taman paivan luksushetki / Today's luxury moment

Elamassa on pienia asioita, jotka saattavat tuntua niin kovin mitattomilta ja itsestaanselvyyksilta, mutta oikeana hetkena ne ovat oi niin tarkeita ja ihania. Yksi sellainen asia osui kohdalleni tanaan. Olin liian kiireinen syodakseni lounasta tyttojen kanssa (piti saada miljoona asiaa tehtya ennen kuin lahdin viemaan isompaa eskariin). Kun tulin takaisin kouluunvientireissulta ja sain pikkuisen paivaunille oli minun hetkeni. Talo oli aivan hiljainen. Jaakaapin tasainen humina vain taustalla. Tein itselleni lounaaksi salaatin ja mansikoita jalkiruoaksi. Ette usko kuinka luksusta oli syoda lounas kaikessa rauhassa, kaikessa hiljaisuudessa. Ei mitaan hairiotekijoita. Nautin taysin siemauksin, sydameni pohjasta siita hiljaisuudesta ja rauhasta. Samaa hiljaisuutta kuuntelin siihen asti kunnes piti lahtea hakemaan eskarilainen kotiin. Tai siis kyllahan siihen valiin mahtui teepannun pihina ja puhina kun keitin itselleni kupin teeta ja nautiskelin isannan ja tyttaren tekemaa brownie herkkua. Olivat kehittaneet ihan oman reseptin tiistaina kun olin marttailemassa. (TATA olivat kayttaneet saadakseen tuon hauskan palan. Mieheni rakastaa kaiken maailman keittiovempaimia ja -valineita. Tarvinneeko tuohon lisata sitten mitaan. ;-D)

There are tiny things in this world which sometimes seem so insignificant and on the other hand so obvious but at a right moment they are OH so important and wonderful. One of these things happened to me today. I was too busy to have lunch with the girls (million things to do before taking the oldest to school). When I got back home and got the little one down for her nap, it was my moment. The whole house was quiet. Only the steady quiet hum of the fridge at the background. I made a salad for lunch and strawberries for desert. You have no idea what kind of luxury it is to eat in peace, in quiet. No disturbances what so ever. I enjoyed this whole heartedly. I listened to the same quiet until it was time to go and get our daughter from school. Well ok, I did listen to the huffing and puffing of the kettle as I made a cup of tea to go with the yummy brownie bar my husband had made with the oldest on Tuesday evening after I had left for our crafting club. (THIS is what they used to get the handy bar shape. My husband is much into kitchen gadgets.... need I say more. ;-D)



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tanaan piti olla biitsi paiva / Today was supposed to be a beach day

Tanaan meidan piti menna rannalle. Suurin osa kouluista on alkanut eli ajatuksena oli viettaa kiva paiva rannalla ilman ryysista. No, eipa vietettykaan. Aamupaivalla satoi vetta vaikka kuinka ja iltapaivalla ukkosti. :( Isannan ottama vapaapaiva meni vahan niin kuin hunningolle. Itseani harmittaa kovasti. Pikkuinenkin voi sen verran hyvin etta olisi tykannyt kovasti hiekkaleikeista. Ei onnistunut.
Tama paiva meni vahan harakoille. Yksi rakensi majaa. Toinen hajoitti sita. Mamille paivaunet, jotka jaivat pahasti kesken. Huomenna iskee taas arki paalle taysilla: mies takaisin toihin pitkan viikonlopun jalkeen, isomman koulupaiva, pitaisi siivota, kayda kaupassa.... sita samaa vanhaa kaikille tuttua hommaa.
Eilinen marttailu-ilta ei tuottanut tulosta napinlapiongelmaan. Unohdan koko napinlaven ja muokkaan ohjetta mieleisekseni. Nyt vaan pitaa aloittaa.
Muistatte varmaan ne ihanat sieni ja punahilkka kankaat, jotka naytin aiemmin? No nyt ne on pesty ja kaytetty kuivausrummussa. Kutistettu oikein kunnolla. Kaavat on piirretty ja leikattu. Seuraavaksi pitaisi sitten leikata kangas.

Today we were supposed to go to the beach. Most of schools have started so the idea was to spend a lovely day at the beach without the crowd. Well, we didn't go. The whole morning it rained and rained and in the afternoon we had thunder rolling over us few times. :( The holiday my husband took was basically for nothing. I feel annoyed. Our baby girl would have enjoyed playing in the sand after all the feeling lousy. No can do!
The whole day felt wasted. One built a tent/castle/house what ever it was. One broke it. Mummy's nap was disrupted way too early. Tomorrow it's back to normal after the looong weekend in the sense that my husband goes back to work, it's a school day, I should do some cleaning (have been neglecting half of my routine this week), do some grocery shopping... you all know the drill.
Last nights crafty club didn't produce a solution to the buttonhole problem. I'm going to forget the whole button hole and modify the pattern to my liking. Now I just have to start.
You probably remember the lovely mushroom and Red Riding-hood fabrics I showed earlier? Well, now they have been washed, and gone through the dryer, properly shrunk. I've drawn the patterns and cut them. Next job is to cut the fabric.




tiistai 4. syyskuuta 2012

Tunnustus ja sadepisaroita / An award and rain drops

Hirmumyrsky Isac tuli sitten meillekin kylaan.... tai siis sen rippeet. Ei sen pitanyt tanne ylettaa. Sade sinansa ei haittaa. Olin vaan jotenkin ihan kokonaan virittaytynyt aurinkoiseen saahan muutaman seuraavan paivan osalta.
Viime yon sain jo nukkua ihan rauhassa, ilman heratyksia. Luulisi sita olevan jo hirmuisen pirtea tammoisen luksuksen jalkeen. Ei nakojaan.
Sitten totesin olevani joko todella tyhma tai kyvyton. Loysin kivan neuleohjeen liiviin isommalle. Aloitin, aloitin toisen kerran, aloitin kolmannen kerran, neljannen, viidennen.... kaiken kaikkiaan 10 kertaa aloitin kyseisen neuleen. Ei pitaisi olla vaikea, ei. Napinlapi heti alkuun ja sitten vain puikot suihkimaan. Mutta ei. Se napinlapi ei tule natisti sitten mitenkaan. Teen mina sen miten pain vain. ARGH! Aina se on ihan yhta hirvea. Ei yksi napinlapi voi olla noin vaikea. Kylla eilen potutti. Oikein kunnolla. Arrapaitakin lenteli (se onkin todella harvinaista meilla) mutta onneksi tytot olivat jo nukkumassa tassa vaiheessa. Katsotaan jaksanko yrittaa viela uudestaan vai jaako liivi tekematta. Melkein pistaa vihaksi jo pelkka ajatteleminen. Taidanpa tanaan marttakerhoilussa ottaa asian viela kertaalleen esiin mutta jos se ei edelleenkaan mene natisti niin sitten saa olla. Kaavan piirtoa olisi tiedossa.
Sain tunnustuksen Hennalta. Kiitos sinulle kovin odottamattomasta ilosta!

Tassa tunnustukseen liittyvat saannot:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tassa Blogit, joille mina jaan tunnustuksen eteenpain:
Merruli
Harmaata Arkea
Virkattu lintu
a happy nest
Cozy things



Hurricane Isac.... or rather what's left of it came for a visit. It was not supposed to reach here. Rain in itself does not bother me. I just had gotten in a sunny few days state of mind.
Last night I got to sleep without being woken up. You would think you're all peppy after this kind of luxury. Apparently not.
Then I figured out that either I'm terribly stupid or incompetent. I found a lovely pattern for a vest for our older one. I started once, started twice, third time.... I started from the beginning 10 times. It shouldn't be hard. A button hole in the beginning and then just knitting away I go. But no! The button hole is giving nightmares to me. It just won't come out nicely which ever way I do it. ARGH! One button hole can't be this difficult, can it? I was so upset about it yesterday. Few selected words that you do not usually hear in this household passed my lips. Luckily the girls were already asleep at this point. Will have to see if I'll try again or just pass up that particular pattern. Just thinking about the vest gets to me. I'll take it with me tonight to our crafting club to see if I'll get it done after a break, but if not then I'll just forget the whole vest. At least I have some sewing patterns to draw and cut.
I got an award from Henna. Thank you very much for the unexpected pleasure!

Here are the rules for the award:
1. Thank the person you got it from with a link to their blog.
2. Give the award to five (5) of your favorite blogs and tell them about it with a comment.
3. Copy the post it note picture and add it to your blog.
4. Be happy about the award you received, even though it's just a post it note and hope that the bloggers you give this award to will forward it to their favorite blogs.

Here are the blogs that I give the recognition with this award:
Merruli
Harmaata Arkea
Virkattu lintu
a happy nest
Cozy things