Vuosi vaihtui suloisesti vallyjen valissa. Peitto korvissa, silmat kiinni, unia nahden. Taalla ei raketteja ammuskella, mika on koiran puolesta taivaallista. Sisalla toinen tarisee, tutisee, vinkuu ja vikisee, mutta ulkona ei ole moksiskaan vaikka vieresta pamauttaisi raketin. Raketeista ei tarvinnut siis huolehtia. Meilla oli ystavia kylassa, syotiin lasagnea ja jalkkariksi kahvikakkua, jatskia ja hedelmia. Jutusteltiin ja nautittiin yhdessaolosta. Lapsilla oli mukavaa ja vaikka pienin meni nukkumaan kahdeksalta isompi jaksoi aina varttia vailla kymmeneen, jolloin vieraat lahti. Reppana sammui kuin saunan lamppu heti kun paasi sankyyn. :) Mamin murunen.
Tanaan on ollut kovin rauhallinen paiva. Pulkkailua kauheassa tuulessa, mutta kun lunta on niin olihan sen mentava (ei tieda kuinka kauan sita lunta viela riittaa). Siivoiltu isannan "luolaa", joka alkaa pikkuhiljaa kuukden kuukauden jalkeen nayttamaan huoneelta. Vahan kasitoita. Jutustelua. Pitaisi suuria paatoksia tehda mutta ei tanaan kuitenkaan. Vahan hirvittaa pelkka ajatuskin naiden paatosten tekemisesta.
Mina en pahemmin ole uuden vuoden lupauksia tehnyt. Talle vuodelle olen tehnyt kuitenkin yhden. Yritan kirjoittaa joka paiva. Jotain. En valttamatta aina blogia mutta jotain. Takaraivossa on viela toinenkin jota olen ajatellut.... en ole viela luvannut. Olen jossain vaiheessa maininnut etta edellisessa kodissa aloitin kodin jarjestelmallisen lapikaymisen tavaroiden suhteen (mita pidetaan, mita pois) ja kuinka ne "sailotaan" niin etta koti olisi kaunis niin kaappien sisalta kuin ulkopuoleltakin mutta kuitenkin kaytannollinen ja toimiva. (Sitten tuli tieto pakollisesta muutosta ja homma jai siihen.) Nyt olemme pikkuhiljaa asettuneet uuteen kotiin. Voisin sanoa, etta nyt ovat tavarat loytaneet omat paikkansa ja laatikot on tyhjennetty niin paljon kuin voidaan tyhjentaa (lue: kellarissa on viela vaikka kuinka laatikoita, joiden sisallolle ei ole paikkaa. Tosin suurin osa niista on isannan tyokaluja ja autotallikamaa mutta kuitenkin). Takaraivossa jyllaa tuo jarjesteleminen. Mutta ensin taytyy tehda ne isot paatokset ennen kuin voin tehda tai olla tekematta lupauksen jarjestaa kodin lapikotoisin. Jaakoon siis lupaukseni tassa vaiheessa vain yhteen. Mahdollisesti lupausten lukumaara kasvaa kun niita paatoksia saadaan tehtya.
Year changed sweetly in bed, eyes closed, sleeping, dreaming. No fire works here so our dog was his normal self. No Shivering nor whining. However, he's a funny one: if he is outside with fireworks he's not bothered at all. Everything is fine. We had friends over. We had lasagna for dinner, apple coffee cake for desert with ice cream and fruit. We talked, enjoyed the good company and just being together. The children had great time. The little one went to bed at 8pm, the bigger one stayed until our gest left at 9.30pm after which she fell asleep immediately. Mummy's munchkin.
Today has been very peaceful. We did a bit of sledding in terrible wind, but when we still had snow we had to enjoy it (as we have no idea how long we can enjoy the snow here). We've been cleaning up my husband's man cave which finally starts to look like a room six months after our move. Little bit of knitting and crochet. Talking. We need to make some big decisions but not today. I'm a bit terrified just thinking about these decisions.
I don't usually make new year's resolutions. This time around I made one. I'll try my very best to write every day. Something. Not necessarily the blog but something. I do have another resolution at the back of my head that I would love to make but before I can make it or not make it we need to make those decisions. I have mentioned that in our previous house I started systematically go through the house room by room, de-cluttering, organising so that we would have a beautiful, functional and organised house. (Then we found out that we have to move and why bother continue at that point.) Now we have bit by bit settled into our new home. I could say that finally all of our things have found their own places and the boxes have been emptied as much as we can empty them (read: there's still a lot of boxes in the basement, that have no place. Most of those boxes contain my husband's tools and other stuff that lives in the garage or storage, but there are still some that would be nice to able to unpack. So I'll let my resolutions stay at one. Possibly the number of them will grow after we get some decisions done.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti