Toisaalta on ihana saada oma koti ns takaisin. Ei tarvitse miettia etta joku tekeminen tai sanominen pahoittaa toisen mielen. Saa tehda asiat juuri siina jarjestyksessa ja siina ajassa kuin itse haluaa ja juuri niin kuin haluaa ilman etta toinen tulee ohjeistamaan.
Olemme kuitenkin kovin onnellisessa asemassa etta aitini pystyy ja haluaa tulla luoksemme nainkin pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Auttaa pienissa arkiasioissa kummasti. Nyt opetellaan sitten taas arkeen ilman sita ylimaaraista kasiaparia.
Aidin ja isomman neidin yhteinen eilisen rutistus oli rakentaa tama Lego Friends talo, jonka joulupukki toi tullessaan. Aika hieno asumus. Ihania nuo yksityiskohdat kasilaukuista, listasta jaakaapin ovessa, hajuvesipullosta kampauspoydalla jne.
My mother left back home to Finland today. I feel empty and sad. Especially our oldest daughter took her leaving very hard again. Those two are glued to each other when together. The house feels empty.
On the other hand it feels lovely to get our house back in the sense that I don't have to always be on my toes not to say something or to do that would one's feelings. I get to do things just in the order I want to, when I want to and how I want to without anyone to come and tell me how to do things. However, we are in a extremely wonderful position that my mother is able and willing to come and visit as for as long as she does. It helps a lot in small daily things. Now we have to learn back to normal life without the extra pair of helping hands.
The last achievement of my mother and our oldest was to build this Lego Friends house, which Sant brought at Christmas. It's a lovely house. And the details are quite wonderful: hand bag, a list in the fridge door, perfume bottle on the dressing table etc.
Varmasti haikea mieli -mutta tosi hienoa, että saitte pitää häntä siellä niin kauan (vaikka varmasti ainakin tunnemylläkkää välillä syntyy äiti-tytär -suhteessa). Se on kuitenkin ihanaa ja parempaa kuin välinpitämättömyys! Hieno legotalo:)
VastaaPoistaOn kylla. Varsinkin kun aiti asuu yksin maalla niin valilla (varsinkin talvisin) on aikamoinen huoli siita miten se jaksaa kaikki lumityot yms. Mutta siella se porskuttaa. Ihan oikeessa olet myoskin tossa aiti-tytar -suhteessa. Aina ei ole helppoa. Mutten kylla vaihtais pois hetkeakaan. Lasten kannalta on niin tarkeeta etta saavat viettaa aikaa isovanhemman kanssa.
PoistaSamaa ajattelin miekin, että ihan varmasti tosi haikea & tyhjä olo, mutta ihan huippua, että äitisi pystyy olemaan luonanne pitepmpiä aikoja, välimatkaa kun on.
VastaaPoistaJa sekin on totta, että on kiva saada joku kylään, mutta mukavaa ja helppoa olla ihan oman perheenkin kesken. Meillä ainakin sekä äiti että anoppi ovat molemmat saanko sanoa- tyyppisiä ohjeistajia :D Vaan ihana kun ovat olemassa!
On tosiaankin haikeeta ja tyhjaa. Ja hiljasta. Aiti kulta omaa aika kantavan aanen, joka kuuluu tosiaankin kaikkialle. Valimatka on kuitenkin kamalan pitka niin kuin sanoit. Ei ole helppoa vieda toinen lentokentalle ja jaada itse tanne. Suomenreissua siis suunnittelemaan. Tosin ei sekaan ole aina niin yksiselitteista. Katsottava aikatauluja ja etsittavat huokeita lentoja.
PoistaNo hei, nyt minäkin löysin tämän kommenttiboxin :) Hidas hämäläinen, nääs... :D
VastaaPoistaIhanaa, että äitisi pystyy auttamaan ja olemaan välillä läsnä teillä. Se on iso onni :) Varmaan se haikeus vähän aikaa kaivertaa, mutta onneksi on puhelin, spostit yms.
Oih, mikä legotalo!
:D Ilman nykytekniikkaa taalla kaukana oleminen olisi viela vaikeempaa. Skype on paivittain kaytossa. Ihana kun on nakopuhelin. :) Niista huolimatta ikava hiipii nurkkiin yllattavan pian.
Poista