Irlannintuliaisina tuli sitten flunssa. HUOKAUS! Nenaliina tolloja on villatakin taskussa, verkkarin taskussa, hihassa..... Ihan missa vaan. Noosi on tukossa. Vedet valuu vaan silmista. Valilla aivastuttaa niin maan vietavasti ja sitten nena muuttuukin Niagaraksi. Nena on kaiken niistamisen jaljilta punainen kuin Petterilla. Aristaakin. Huomenna siirryn ihanan pehmeisiin puuvillaisiin kangasnenaliinoihin ettei nena ole ihan rikki. Isoaidilta ja isoisoaidilta saatuihin. Joukossa mukana myos isan kasin ompelema keltavalkoruudullinen nenaliina. Valilla miettii etta raaskiikohan niita kayttaa mutta kun tietaa sen ihanan pehmoisen puuvillan hellivan nenaa niin kylla ne kayttoon tulee. (Tamanhan te kaikki halusitte taatusti tietaakin. ;-P)
Kameran akku on parasta aikaa lataantumassa. Tiedan. Olisi sen voinut pistaa aikaisemminkin mutta se on vaan jaanyt ja jaanyt. Puhelimen akku on kanssa finito ja latauksessa. Siella olisi ollut pari kuvaa. Mutta enpa olisi voinut niita tanne koneelle ladata. Pitaa raivata tilaa silla masiina parjaa etta muisti loppuu. Pitaa siis siirrella juttuja muualle.
Jotain kasitoita sain valmiiksi. Kuvaan ne huomenna. Paassa pyorii miljoona ideaa. Ja lista tehtavista on aikamoinen. En vaan tieda mista alottaisi. Joululahjat menevat etusijalle. Suomeen menevat paketit pitaa saada postiin joulukuun 3. paiva. Joulukortit on tekematta. Jotenkin tana vuonna yleensa niin jarjestaytynyt mamma on ihan hunningolla. Se ahdistaa. Mutta joskos tama tasta. Huomenna on kiitospaiva. Vietamme sen ihan oman porukan kesken. Vahan juhlallisemmin syodaan muttei sentaan kalkkunaa paisteta tana vuonna. Viime vuonna aitini oli taalla ja silloin tehtiin ruoat viimisen paalle amerikkalaisittain kiitospaivan perinteen mukaisesti. Tana vuonna saastyy maha.
As a gift from Ireland I got a cold. SIGH! There's tissue papers in the pockets of my cardigan, my trousers, in my sleeve... everywhere. My nose is blocked. Eyes are watering. Sometimes I'm sneezing and sneezing and sneezing and after that my nose becomes the Niagara Falls. My poor nose is red like Rudolph's after all the blowing. It's becoming raw as well. Tomorrow I'll dig up cotton handkerchiefs from my grand and great grandmother. I also have a yellow-white checkered hankie hade sewn by my dad when he was in school. Sometimes I think if I should use such treasures but when you know how the silky soft cotton will help my nose there's no second thought. (I'm sure you all wanted to know all of this about my cold. ;-P)
My camera battery is finally charging. I know. I could have put it to charge much earlier but there was always something and I forgot. My phone battery is dead as well and charging. There I would have few pictures to share. But I would not have been able to upload them to my computer as it keeps telling my my startup disk is full. That means I have to start moving things.
I have some projects finished. I'll photograph them tomorrow. I have million ideas in my head. And the list of things to be done is quite something. I just don't know where to begin. Christmas presents will have to be tackled first. The parcels going to FInland have to be mailed Dec 3rd. I haven't done the christmas cards. Some how this year this mummy is very unorganized (extremely untypical for me in regards of Christmas). It's a bit unnerving for me. But hopefully I'll get a grip on things. Tomorrow is Thanksgiving. We're home alone, so to say. No visitors. Just the family. We are going to have a bit more festive dinner but no turkey. LAst year my mother was here for Thanksgiving and we did it all. This year we are saving our tummies.
Voi, tuo flunssa ei ole kyllä kiva tuliainen ensinkään! Paranemista♥ Joo, kyllä perinteiset kankaiset "nästuukit" on parhaita -mulla on jatkuvassa käytössä pienimmällä suun ja nenän pyyhkimisessä, ja tuntuu, että kestävät ja kestävät... Ja pehmoisina ovat mukavia. Ja sitten on se ekologinenkin näkökulma:) Mukavaa kiitospäivää sinne!
VastaaPoistaKiitos paremist- ja kiitospaivatoivotuksista.Pranemista todellakin toivotaan taydesta sydamesta. Ei tassa pahemmin kerkea sairastamaan. Pitaisi kai varkkailla lisaa noita nenaliinoja. Mutta menkoon sekin sinne tehtavien asioiden listalle. Onneksi yolla saa nukutta kaiken maailman dopingien avulla.
VastaaPoistaVoi - paranemista sinne! Jos jotain "hyvää" niin ehkä kivempi kuitenkin sairastaa kotona kuin reissussa. No ei taida paljoa lohduttaa... Meillä pienenä käytettiin sideharsovaippoja nenäliinana jos oli ihan hirveee nuha - pehmeitä olivat!
VastaaPoistaKiitti Peppi! Joo, on kylla paljon kivempi olla kipeena kotona... vaikkei sekaan ole kivaa. Onneks ei ole kuumetta. Mutta olo on kylla niin tukkonen ettei tosi. Mulla on sailossa myos lasten harsot ja ne on etenkin vanhemman tyton mieleen. Pehmeita on... mutta ne aina tahtoo unohtua kaappiin ja ne muistuu sitten siine vaiheessa kuin on jo nena ihan punanen ja hellana kaikesta niistamisesta. Toivon ain etta tama menee ohi pian.
PoistaPikaista paranemista! Nuo Irlannin kuvat saa haluamaan reissun päälle, etenkin nuo rannat ja linnat haluaisin koluta.
VastaaPoistaKiitosta vaan. Olo on edelleenkin aika pohnanen. Ne linnat ja rannat olivat mun ja vanhemman tyton suosikkeja myos. Meilta olis kylla jaanyt monta ihanaa rantaa nakematta ja koluamatta, jos ei oltais niilla pikkuteilla seikkailtu. Samoin on paljon linnoja, joita ei ole karttoihin merkitty. Vain ne isoimmat ja hienoimmat. Yllatyksena mutkan takaa putkahti pariinkin otteeseen upea pieni rauniolinna. Kylla siella sita koluttavaa on. :)
PoistaOlisittehan tuota voineet mukavammatkin tuliaiset viedä mennessänne. Kurjaa. Onneksi teillä on tätä lukiessani kotipäivä.
VastaaPoistaNäin kiitospäivänä muistan sanoa: "Kiitos, ystävä. Kiitos, että olet."
No juu, olisin voinut tuoda toisenkin villatakin tuliaiseksi tuon flunssan sijasta. No, ehka ma elan. ;P Kotipaiva ei tosin hirveesti helpota kun tytot riehuu ympariinsa taalla, valilla kinaten, vaililla kiljuen riemusta. Kylla siina menossa on ihan mahdoton levata.
PoistaKiitollinen olen minakin siita etta olet olemassa ja ystavani! <3 HALI!