Muumimukeja / Moomin cups

Olen tassa silmaillyt muutamaa uutta Muumimukia. Kamalan vaarallista saada sahkopostimainoksia royaldesign.com:lta tai FinnStyle sivustolta. Mamma muki ja kulho pitaisi saada. Pappa oli mutta joku ryovasi sen miehen tyopaikalta. :( Eli uusi Pappa pitaisi saada sekin. Samoin Tove Janssonin juhlavuosi muki. Ja ja ja ja...... Olen kuullut etta vanhoja lopetettuja mukeja huudetaan huikein hinnoin esim huutonetissa. Mina en siihen hommaa lahde. En suostu tuhlaamaan satoja euroja joihinkin mukeihin. Kylla niita uusia tulee ja vanhoja menee. Mutta eikos nama nyt ole vaan niin ihania? :)
(Kuvat Iittalan nettikaupan sivuilta.)

I've been eyeing few new Moomin mugs. It's very dangerous to get email notifications and adds from royaldesigns.com or FinnStyle pages. I should get Mamma mug and bowl. We did have the Pappa mug but someone stole it at my husband's work place. :( So should get a new Pappa mug at least if not bowl as well. And the newest Tove Jansson jubilee mug. And and and..... I've heard that some of the old mugs sell for hundreds of euros online. I think it's a bit of madness really to pay that much for a mug but everyone have their hobbies. New will always come and old well always be discontinued. But aren't these just lovely? :)
(Pictures are from Iittala online store.)

Instagram love

Nyt kun tama liikkuminen on vahan haasteellista niin ison kameran kaytto tulee myos olemaan hyvinkin vahaista. Saatte siis tyytya kameralla otettuihin ja Instagram kuviin. Tykkaan kovasti Instagramista. Jotenkin sen kanssa ei yksinkertaisesti vaan mietti muuta kuin etta nappasee kuvan oli se kuinka hassu tahansa. Pienia otoksia paivasta, kodista, lapsista, koirasta, elamasta.
Jos joku haluaa seurata minua Instagramissa niin minut loytaa sielta nimella inuliinu.

Now that my moving is a bit tricky, using a big camera is not also very convenient. So for a while you'll have to make do with pictures taken with my phone plus Instagram photos. I really like Instagram. Somehow I don't have to think, I just snap the picture no matter how funny or weird it is. Little snaps from my day, house, children, dog, life. If someone is interested in following me on Instagram you can find me with username inuliinu.

Haastetta imurointiin / Challenging vacuuming

Mutisen edelleenkin tasta jalasta mutta jaakoon nyt vain omaksi mutinaksi.
Ei tata elamaa tan koiven kanssa voi taysilla elaa, se on todettava heti, tassa ja nyt. Oon kylla yrittanyt olla armollinen ja antanut rojujen olla siella missa ovat. Tanaan oli kuitenkin pakko kaivaa imuri esiin etta edes pahimmat irtoroskat ja polyt sai pois. Ei hirveen helppoa ton mun topposen kanssa joka nostaa toisen jalan noin 3cm toista korkeammalle. Kivaa tasapainottelua. Heti tuli kylla parempi mieli kun sai edes vahan juttuja tehtya eika huusholli ole ihan kamala kauhea.
Ma sain asken ahaa elamyksen: meilla on olohuoneessa viela joululiina poydalla. Etta silleen. HUH! Taytyy tehda asialle jotain pikimmiten. Kunhan ylakertaan konyan niin alas tulee kylla jotain muuta kuin punaista ja joulukuusia.
Siskon sukat on valmiit ja ne pitaisi siis pistaa postin mukana Suomeen. Uusi projekti puikoilla jo. Hattu pienemmalle yhden norjalaisen rouvan ohjeiden mukaan. Nain kuvan, ihastuin, otin yhteytta ja sain ohjeen. Niin helppoa tana paivana.

I'm still muttering about the foot but I'll try to keep the muttering to myself.
Life is not easy with this foot. Cannot live fully in any ways. I've tried to be merciful to myself and let the messes be where they are. Today I did have to grab the vacuum and make the worst dust bunnies on the floor disappear. Not so easy with this boot of mine which lifts the other foot about 3cm higher than the other. Lots of balancing. But I did feel a lot better when I got even the little bit done.
I also got one of my brilliant moments: we still have christmas table cloth in our living room. OK. This has to be taken care of asap. As soon as I climb upstairs I'll get something else than red for it.
My sister's socks are ready and waiting to be posted over to Finland. New project is also on the way. A hat for Little Miss with the instructions from a Norwegian lovely lady. I saw a picture, fell in love, contacted her and got the pattern. So wonderfully easy these days.

Keittokirjarakkautta / Cook book love

Keittokirjoissa on jotain mista me molemmat mieheni kanssa tykkaamme hirmuisesti. Kylla niista on ollut iloakin. Mieheni tykkaa leipoa leipien lisaksi kekseja ja browniseja muiden herkkujen lisaksi. Kakkuihin ei ole viela hurahtanut. ;) Mina teen meilla yleensa kakut ja piirakat. Kirjoja pitaisi ruveta vahan systemaattisemminkin plarata lapi hyvien reseptien loytamiseksi. :)
Kokeilin lauantaina keittoa johon tuli punaisia linsseja ja butternut kurpitsaa vahan porkkanaa ja sipulia. Lopuksi mausteet ja soseutus. Tinjamia tuli keittoon. Laitoin vahemman kuin ohjeessa mutta silti miehen mielesta oli liikaa.  Isompi neideista tykkasi, pienempi taasen soi muttei ollut herkkua. Minusta oli ihan hyvaa. Avocadon kanssa varmasti ihan kiva tai sitten smetanan/creme fraischen kanssa. Me syotiin ilman mitaan "hienouksia".

There's something about cook books which both me and my husband like about very much. And they are useful as well. My husband loves to bake bread, cookies and brownies amongst other goodies. He's not gotten into baking cakes yet.;) I'm the one who usually makes the cakes and pies. I should start systematically going through the books to find good recipes.
On Saturday I did try a butternut squash and red lentil soup which had a also a bit of carrot and onion. Lastly the spices and blender. The recipe  asked for a thyme. I put less that it asked for. Still my husband thought it was too thyme-y. Bit Miss liked it as did I. Little Miss was not fond of it. I would think the soup is really nice with some avocado or sour cream. We just had it plain.

Pohdintoja / Ponderings

Tassa vahan fiiliksia eilis illalta ja talta paivalta.
Taytyy sanoa etta ei kauheen korkeella mieli ole. Tahan paivatopposeen varmasti tottuukin. Sen kanssa elo sujuu vaikka onkin hidasta ja vahan kompelonkin tuntuista niin eipahan kantapaahan satu kun kavelee. Pystyn siis astumaan ihan normaalisti (tai siis niin normaalisti kun taman kengan kanssa voi astua). Voin ottaa sen valilla pois siksi aikaa kun venyttelen tai annan jalalle kylmahoitoa. Olin olevinani kamalan fiksu illalla ja jatin iltateen juomatta ajatellen ettei yolla tarvitse sitten nousta varsinkin kun sen yollisen tukilastan kanssa ei saa kavella. Siina on isot tarranauhat ja ihan kamala aani lahtee kun ne aukaisee. No, piti sinne vessaan kuitenkin menna ja se lasta ottaa pois ja tuli tietysti mieskin heratettya siina prosessissa. Enemman otti kuitenkin paahan se etta en saanut nukuttua kunnolla. Lastan kun laitoin illalla niin parista varpaasta alkoi heti vetamaan suonta. Otin lastan pois ja varpaat oli kunnossa. Laitoin lastan takaisin ja suonenveto alkoi heti. Vihdoin loysin asennon missa jalkaa pitaa etta suonta ei vetanyt (iso tilkkutakki piti pistaa polvitaipeen alle jalkaa tukemaan niin etta se oli koukussa ja kantapaa patjaa vasten). Ja ma en tietystikaan ole selalla nukkuja. Ihan kamalaa! Ei ollut kamalan mukava  yo. Toivottavasti totun siihen harpakkeeseen. No kaikkihan tietysti halusi kuulla nama yksityiskohdat. ;)
Nyt tanaan tassa sohvalla istuessani, netissa surffaillessa, sukkaa neuloessa olen miettinyt miten mina tata arkea helpotan itselleni. No, isanta hoitaa koiran ulkoilutukset. Se on hyva! Kaupassakaynnin voin ulkoistaa. Meidan kaupassa on kotiintoimitus eli voin tehda ruokaostokset netissa ja sitten ne tuodaan kotiin. Se auttaa paljon ettei tarvitse itse lahtea niita kaupasta asti rahtaamaan. Saan iltapaivisin apua naapurin rouvalta siina ettei tarvitse bussipysakille isompaa neitia menna vastaan vaan han poimii niin omansa kuin minunkin ja tuo kotiovelle. Aamut joudun ilmeisesti hoitamaan, koska naapurin mies, joka hoitaa heidan tyttarensa bussille, on valilla epaluotettava tassa hommassa. Kerran on tytto myohastynyt bussista ja pari kertaa tullut tosi taparalla justiinsa kun bussi tulee. Muutaman kerran on naapurin tytto lahetetty pysakille myos itsekseen. Kun saisin tuon aamubussille viennin jotenkin viela junailtua niin sitten suurimmat esteet/kavelyt olisi paivan osalta poistettu.

I have to say that Don't feel very positive at the moment. This day bootie that I have to wear I probably will get used to. Going is slow and bit clumsy but at least my heel is not hurting when I walk. And I can step normally (or as normally you can with this boot). I can take it off while I stretch my foot or have ice on it. I thought I was terribly clever last night and didn't have my evening tea (one of my creature comforts) with the idea that I wouldn't have to go to the bathroom during the night as I cannot walk with my night splint. The splint has great big velcro straps and they make awful racket when you undo them. Well, I did have to go to the bathroom and take the splint away and of course wake up my husband in the proses. Even more I'm annoyed that I couldn't sleep properly. I had a muscle cramp in my toes after I put the splint on. I took it off and the toes were fine. I put the splint back on again and the cramp started immediately again. I finally found a position to keep my foot so that there was no cramping (a big quilt under about 90degree bent knee so that the heel was against the mattress). And of course I'm not a back sleeper. Absolutely terrible! Not a nice night at all. I hope I get used to that thing-a-ma-jig. And of course everyone wanted to hear all these details. ;)
now today as I've sat on the sofa during the day surfing and knitting I've been thinking how I could make everyday life easier for myself. At least my husband is taking care of the dog walking. I can do grocery shopping online and have them delivered. That will help a lot. In the afternoons I will get help from our neighbour to walk Big Miss back from the buss stop to home. In the mornings I'll probably have to do the bus walk myself. The husband of my neighbour is not quite as reliable. Once their little girl has missed the bus. Few times it's been a close call. Few times she has come to the bus stop alone. I wish I would get the morning buss walk also sorted then I would have removed most of my daily obstacles.

Uudet seksikkaat kengat / New sexy footwear

Aamusta heti laakariin. Paikalla piti olla jo seitsemalta. (Isanta sai siis parjata tyttojen ja koiran kanssa aamun yksin ja ihan hyvin tuo kai oli mennyt koska isompi oli paassyt kouluun ja pienemmalla vaatteet paalla kun tulin takaisin. ;D) Ensin rontgen ja sen jalkeen itse laakariaika. No, diagnoosi pysyi samana kuin aikaisemminkin. Mutta nyt tutkimus oli perusteellisempi ja laakari sanoikin minulle etta sinua taitaa todellakin sattua. Totesin etta niin sattuu. Han katsoi rontgen kuvaa jossa en ollut edes kunnolla astunut kantapaata alas (tosin luulin niin tehneeni) aristaessani kantapaata. No, nyt on venyttelyohjeet (paljon tarkemmat ja tiukemmat) seka tosi seksikkaat "kengat". Joudun paivisin pitamaan kuuden viikon ajan tammoista pehmustettua tukisaapasta vai miksi tata nyt voisi kutsua. Pystyn astumaan taman kanssa kantapaalle, en tosin kivutta talla hetkella, ja korjaamaan astumisen, joka talla hetkella on jalan syrjalle ja varpaille. Yolla pitaa pitaa tukilastaa (sen kanssa on kuulemma hankala nukkua - ou jee) myos kuusi viikkoa. Sen pitaisi venyttaa tulehtunutta jalkapohjan kalvoa niin etta kun aamulla nousee sangysta niin kantapaahan ei pitaisi sattua niin paljon. Sen kanssa ei voi kavella eli jos vessaan tarvitsee menna niin se pitaa ottaa ensin pois. Ja jalan lepoa mahdollisimman paljon. Justiinsa juu.
Kylla potuttaa! Ihan hirveasti! Tietysti pitais olla iloinen etta ei tarvitse mitaan leikkauksia jne tai kipsia. Saan sentaan otettua tuon topposen pois. Mutta menoa se rajoittaa hirveasti. Tallainen pakkolepo ei ole kivaa.... ihan mukavaahan se on etta on kasky lepuuttaa jalkaa mahdollisimman paljon mutta kun se kasky ja arkielama ei aina osu yhteen. Ja kylla laakari (nainen ja aiti itsekin) asian tiedosti ja aaneen sanoi sen ennen minua. Yhdistelma tuntuu mahdottomalta. Mutta siis nailla siis mennaan. Elamanmenoon tuli haastetta mutta nyt mieskin tajusi kuinka kipea se todellakin on.

To the doctors first thing in the morning. I had to be there already at 7am. (My husband had to deal with the girls and the dog alone in the morning and it seems that everything had gone ok as Big Miss was in school and Little Miss was dressed up when I came back. ;D) First x-ray and then the actual doctor's appointment. Well, the diagnosis was still the same. But she was much more thorough in her examination and she said to me that "you really are in pain, aren't you?" I confirmed. She had looked at my x-ray and saw that I had not put my heel down properly (even though I had done so) to prevent the pain. Now I have a strict regiment of stretching (more detailed instructions) and extremely "sexy" footwear. I have to wear this support boot for six weeks. I can actually step properly on my heel with it. Not without pain at the moment but still. And this boot helps me correct my stepping on my toes and side of the foot. During the night I have a support splint (apparently a bit tricky to sleep with - great) also to be worn for six weeks. That is supposed to stretch the ligaments/membranes so that when I get up in the morning my heel won't hurt. I cannot walk with it so if I need to go to the bathroom during the night then I will have to take it off first. And of course rest as much as possible. Yeah, right!
I have to admit that I'm extremely annoyed about this! Of course I should be glad that I don't need surgery and that diagnosis is nothing more severe. And I can take the boot off. But forced rest is not much fun..... well it is kind of nice to be ordered to rest as much as possible but the order and everyday life doesn't always fit together. And the doctor (woman, with children) did say it out loud before me. The combination seems impossible. But this is how we're going now. A bit of challenge to our life but at least now my husband realised how sore the foot really is and has been.

Ja taas tulee lunta / And it's snowing again

Uusi myrakka on taalla. Talla kertaa pitaisi olla vaan hottoa pakkaslunta. :) Eli ei paha juttu ollenkaan jos sita lunta tulee vaan se 15cm niin luin on luvattu. Nyt jannataankin etta onko huomenna koulu peruttu vai tuleeko myohainen aloitus vai ollaanko normaalissa aikataulussa. Tama selviaa ilmeisesti vasta huomenna aamulla aikaisin.
Nama kuvat ovat otettu viikonlopun lumisateen jalkeen.

New Snow storm is here. This time it should be just fluffy snow due to cold temperatures. :) So not a bad thing at all if it only snows the predicted 15cm. Now were waiting for news if school is on tomorrow or maybe late start or are we on normal time table. We'll find out probably early in the morning.
These pictures have been taken after the snow last weekend.

Pulkkamaessa / Sledding

Tanaan vapaapaivan kunniaksi (ei todellakaan mun konkkajalkani iloksi) kaytiin tyttojen kanssa pulkkamaessa. Siella oli kavereitakin. :) Ihan kannykan kameralla mentiin talla kertaa eli ei hurraamista kuvissa.

Today in the honor of a day off of school (not surely for the pleasure of my sore foot) we went to do some sledding. We had friends there too. :) I didn't drag my big camera with me so it's only camera phone photos.

Viikonloppukatsaus / Weekend

Valilla aika tuntuu kuluvan ihan hirvean nopeaa vauhtia. Niin kuin tama viikonloppu. Saisko sita kelata takaisin lauantai aamuun? Ehka se tuntui niin lyhykaiselta kun mies tuli vasta pe iltana juuri ennen tyttojen nukkumaanmenoa kotiin tyoreissulta. Ihanaa etta tuli.
Lauantaina piti kayda vahan kaupassa ja apteekissa ja silla reissulla eksyin myos JoAnn:siin kaavoja katsomaan. Tai siis oikeammin olin netissa nahnyt pari uutta ihanaa kaavaa ja halusin ne kasiini eli hip hop kaupoille. Kaavakaapin kyljessa oli -40% tarra. JEE! Kassalla ihmettelin kun kolme kaavaa olikin vaan vahan reilu $3. Kummaksuinkin asiaa ja vastaukseksi sain etta kyseisen merkin kaavat oli sina paivana vain $1. Hitsi kun olisi ollut aikaa niin olisin mennyt selaamaan sita kaavakirjaa vahan enemman. Nyt sormia syyhyttaa paasta ompelemaan mutta pari juttua pitaa hoitaa ensin alta.
Puikoilla kilisee sukat siskolle Dropsin Delight langasta. Varit muistuttaa ruskaa.  Ihanan lampoiset varit mutta ei ollenkaan mun variset.... siskon variset kyllakin. :)
Luntakin saatiin. Kymmenisen senttia painavaa, taydellista lumiukontekolunta. Tanaan isompi neiti on vaan ollut niin tukkonen ja veto pois ettei ole edes halunnut ulos. Ei olla siis ainakaan tanaan rakennettu ukkoja tai akkoja.
Oma leipurin teki tanaan pullia.... kaikenmaailman pullia: on kanelirullaa ja toisenlaisia rullia ompun ja karamellin kera. Taisi menna pannun tayttaminen yhden satsin kanssa vahan yli kun pullilla ei ollutkaan tilaa "turvota". Lopputulos oli hieman kaaottinen, jos nyt nain voisi sanoa. ;) Maku oli kylla hollillaan.
Huomenna ei ole koulua Martin Luther King Jr paivan takia. Eli olen molempien neitien kanssa kotosalla. Ei ainakaan tarvitse herata pakosta tiettyyn aikaan.... mutta siis sehan ei tarkota sita etta saisi nukkua yhtaan sen pidempaan. Voihan sita aina elaa toivossa etta tytot nukkuisivat edes hitusen pidempaan. (Eilen vanhempi nukkuikin kahdeksaan asti mutta nuorempi olikin sitten hereilla heti kuuden jalkeen. Huokaus!)

Sometimes time just flies. Like this weekend. Could I rewind back to Saturday morning? Maybe it felt so short as my husband came home from his business trip on Friday just before the girls went to bed. But I'm happy he's back.
Saturday morning I had to go to the store and the chemist and on the way just happened to be JoAnn where I just had to pop by to look at patterns. Actually I had seen few lovely, new patterns and I wanted them in my hands so I went in. At the pattern shelf there was sign of 40% off of that particular brand. Great! At the cashier I was wondering about the little over $3 that was the total. I did ask about it and found out that those particular patterns were only $1/pattern that day. Shame I didn't have time to go do more looking. Now I really do want to get my hands on one of the patterns particularly. I do have few things to get done first before I can start that.
On my knitting needles I have socks for my sister from Drops Delight yarn in  colours that remind me of autumn colours. Beautiful warm colours. But so NOT me. Perfect for my sister though. :)
We got also some snow. About 10cm of perfect snowman building snow.Unfortunately Big Miss is so stuffy and feels a bit under the weather and didn't even want to go outside. So no snow men or women at least yet.
Our in house baker made all kinds of rolls: cinnamon rolls, other rolls with apple and caramel topping. One of the pan was overfilled and the buns didn't have space to expand. Result was a bit chaotic to say the least. ;) But it didn't affect the taste at all.
Tomorrow Big Miss doesn't have school because of Martin Luther King Jr. day. So both girls hoe tomorrow. At least I don't have to wake at a certain time.... but that doesn't mean by any means that I would be able to sleep longer. One can hope, right? (Yesterday Big Miss did sleep until eight but Little Miss was up right after six. Sigh!)

Kolme paivaa / Three days

Kolme paivaa. Kolme kuolemantapausta, jotka ovat yltaneet maanlaajuisiin uutisiin. Elokuvissa. Koulussa. Ruokakaupassa. Tuntuu aika ahdistavalta ajatella etta kaikki ovat paikkoja, joissa ihmiset kayvat paivittain, paikkoja jotka ovat osa jokaisen jokapaivaista elamaa.
Mina taistelen tanaan naita uutisia vastaan kukkasin.

Three days. Three deaths which made national news. One in the cinema. One at school. One in a grocery store. It has made me feel very anxious to think that these all are places that are part of our every day lives.
I'm fighting agains these news with flowers.

Miksi ei voi? / Why can't they?

Kylla taas ketutti eilen illalla ja muutama voimasanakin taisi paasta ilmoille. Onneksi olin yksin. Autossa. Illalla. Vesisateessa. Pimeessa. Kun taalla ajaa pimeella niin hyva kun katumerkintoja nakee. Monesti menee arvauksen puolelle se etta missa kohtaa kaista menee. Kun taalla ajaa pimealla ja sateessa niita katumerkintoja ei nay ollenkaan! Valot heijastuu marasta tienpinnasta ja heijastumat peittaa allensa kaiken. No, luulisihan etta juusi valojen osuessa tiemerkintohin ne nakyisi...... ja oikein hyvin..... niin kuin kotona Suomessa. No ei nay! Ja miksi ei?! No siksi kun taalla EI KAYTETA minkaanlaista heijastinainetta maalissa, jolla ne tie/katumerkit maalataan!!!!!! Ihan itsemurhaa ajaa tuommoisessa kelissa. Ja jos viela joutuu ajamaan sellaisessa paikassa, missa ei tieda etta mika kaista kaantyy minnekin niin on kivaa arpomista. Monesti nimittain risteykseen tulee toinen kaista ja toisesta kaistasta saa vaan kaantya joko vasemmalle tai oikealle. Ne merkitaan kaantyvalla nuolella tien pintaan. Ja sitten vasta itse risteyksessa jossain on pieni liikennemerkki jossa lukee etta vasemmalta kaistalta vain vasemmalle tai oikealta kaistalta vain oikealle. Siis ei ollut kivaa ajaa autoa eilen illalla sateessa ja pimeassa. Istuin ratin takana tunnin verran ja manasin. Toivottavasti tilanne on toinen muissa osavaltioissa. En tieda.
Talle paivalle taas on ollut ihan tarpeeksi kaikenlaista. Aamulla isompi neiti kaatui juuri ennen koulubussiin menoa kun liukastui mustaan jaahan. Ei kun takaisin kotiin vaihtamaan likaiset vaatteet puhtaiksi ja mina jouduin viemaan tyton kouluun. Isanta piti vieda toihin kun lahtei sielta suoraa tyomatkalle toiselle puolelle mannerta. Ja sitten ystavan luo teelle (jonne saavuin siis myohassa kaiken taman ylimaaraisen takia).
Saan siis parjata taman koiven, koiran ja tyttojen kanssa pari paivaa itsekseni. Onneksi ei nyt mitaan ihmeellista ole tiedossa. Kipulaakkeet on olleet ihan jees. Kirjastolla kaytiin hakemassa vahan lukemista ja pidettiin elokuvailta popcornin ja mehun kera.

I was so cross yesterday evening and I have to admit that I did let out few a bit stronger words than I usually do. Luckily I was alone. In the car. At night. In the rain. In the dark. When you drive here at night time you can hardly see the road markings. Many times it's a pure guess where the lane actually is. When you drive here in the dark and when it's raining you cannot see even the little road markings that you normally do! All the light reflect from the wet road and the reflections make the faint markings disappear completely. You would think that when lights hit road marks that they would be visible.... clearly visible... like at home in Finland. Well, that's not the case!!! And why not?! Because they DO NOT USE any kind of reflective material in the paint they use for the road markings!!! It's a plain suicide to drive in rain when it's dark. And if you happen to drive in a place where you don't know which lane is turning which way it's not fun at all.  As you can see I was not "amused" last night when I spent about an hour in my car, driving in the rain and muttering under my breath. I hope it's different in other states. I don't know.
Today has been full of quite enough of all kinds of things. In the morning Big Miss fell slipped on black ice and fell down just before getting on the bus. I had to take her back home and change clean clothes for her and then had to take her to school. I also had to drop my husband at work from where he left to his business trip to the other side of the continent. And then go to my friend's place for morning tea (and I did arrive quite handsomely late because of all the extra that came my way this morning).
So I will have to manage on my own with my foot, the dog and the girls for few days. Luckily nothing out of ordinary is on the agenda. Pain killers have been my saving grace. We did go to the library to get some new books to read and had a movie night with popcorn and juice.