Eilen eras italialainen vanhempi herrasmies sanoi etta olen vanhanaikainen nainen (tarkat sanat olivat "lovely old fashioned woman"). Otan sen taytena kohteliaisuutena. Se oli kovin yllattava kohteliaisuus mutta lammittaa sydanta. Kun asiaa itse ajattelen, ehka olen aika vanhanaikainen joihinkin muihin omaan ikaryhmaan kuuluviin verrattuna. Sain lapsena tiukan, hyvinkin vanhanaikaisen kasvatuksen. Kylla sita vastaan kapinoitiinkin mutta nayttaa jotain siita tarttuneen kuitenkin mukaan siihen immeiseen joka minusta on tullut, siihen miten mina maailmaa katson ja mita ja miten lapsilleni asioita opetan. Joillain saattaa sana vanhanaikainen nostaa niskakarvat pystyyn. Saa nousta vaan. Jokainen kuitenkin kokee tuon sanan ja sen sisallon yksilollisesti. Meilla kotona se tarkoitti sita etta vanhempia ihmisia teititeltiin ja kohdeltiin kunnioituksella. Vanhempien sanaa kuunneltiin tai jos ei kuunneltu niin jotenkin jouduimme vastaamaan asiasta. Monesti olen saanut piiskalla kintuilleni tottelemattomuudestani. Virsia on opeteltu saunassa mummon kanssa pikkupirpanasta lahtien. Katekismus kuten kymmenen kaskya selityksineen tuli siella myos kuulusteltua. (Sauna on sitten kumman pyha paikka.) Jos et kayttaytynyt kunnolla, sait vastata siita. Kotiarestikaan ei jaanyt kokematta. Mutta rakkauttakaan ei ole meidan perheessa saastelty. Paallimmaisina muistoissa lapsuudesta kuitenki on ne hetket jolloin halattiin ja suukoteltiin ja oltiin ja touhuttiin yhdessa, vanhemmat leikkimassa kanssamme, naurua ja ihanaa oloa. Joskus toivoisin aikakonetta, jolla paasisin takaisin johonkin tiettyyn hetkeen. Sita keksintoa siis odotellessa.
Yesterday one older italian gentleman said that I'm old fashined woman (his exact words were : lovely old fashined woman"). I take it as a full compliment. It was very unexpected but it warms my heart. When I start thinking about the words I do have to admit that I might be rather old fashioned in comparison of some in my age-group. As a child I received strict, very old fashioned upbringing. I've done rebelling against it but seems that some of it has rubbed itself into what I am today, how I see thing, what and how I teach things to my children. Everyone will have their own opinion about what old fashioned upbringing is so I'm not even going to argue. I let everyone have their own opinions. At my home it meant that we talked to and treated older people with respect. You listened to what older people said and you did what they asked and if you did not then you'd have to answer to your bad behaviour. I've learned hymns in sauna with my grandmother from very small girl and later the 10 commandments and their explanations by heart. Sauna is unsurprisingly sacred place for us Finns. If you didn't behave properly, you answered for it. I've experienced being grounded. We had all of this on one side but on the other there was soooo much love in our family. The most prominent memories from childhood are the moments of hugs and kisses, playtime with parents, laughter and the wonderful feeling of being loved. Sometimes I wish for a time travel machine so that I could go back and visit one of those moments. Waiting for that invention.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti