Alakuloa ilmassa / Melancholy in the air

Mieli on ollut alamaissa ja siksi ei ole paljon tehnyt mieli kirjoitella. (Olen kuitenkin pitanyt lupaukseni uudelle vuodelle ja kirjoittanut joka paiva jotain.) Koti-ikava painaa mielta edelleen eika se ota helpottaakseen. Muutenkin on ajatukset olleet alakuloisia. Yritan potkia itseani takamukseen etta paasisin tasta eroon mutta nyt tuntuu olevan vaikeaa.

Ehka paallimmaisina syina tahan mielentilaan on nyt tarve muutokseen. Oman itseni muutokseen. Hiukset kaipaa jotain uutta. Tarvitsisin hemmottelua. Tarvitsisin taukoa tasta loppumattomasta arjesta. Viikonloputkin tuntuu arkipaivilta. Loma olisi tarpeen mutta siita ei ole tietoakaan. (Kaikki aikaisemmat suunnitelmat lomista on mennyt monkaan miehen tyon takia.)

Meilla nakyi eilen aivan mielettoman upea sateenkaari. Joskos tama tasta taas pian riemuksi muuttuisi.

I've been bit blue past few days and have not had the inspiration to write. ( I have however, kept my promise to write something everyday. Home sickness is still bothering me and it doesn't seem to want to go away. And it's not the only blue chain of thoughts I've been having. I'm trying to kick myself out of this melancholy mode but it seems to be challenging.

Maybe one thing behind some of this is need for a change. I need a change. My hair needs desperately change. I need pampering. I need a break from this endless routine. Even weekends feel like weekdays. I need a holiday but there's nothing is sight. (All of our previous holiday attempts have gone awry because of my husband's work.)

Yesterday we saw a gorgeous rainbow. Hopefully this all changes into something better.