sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Meidan jalkapalloilija / Our fooball player

Meidan isompi neideista on pelannut kaupungin vapaa-ajan toimiston jarjestamassa jalkapallokoulussa viime syksyn ja nyt tamaan kevaan. Talvella ei pelattu. Heita opetetaan pienissa ryhmissa saantoihin, tekniikoihin ja myos itse pelaamiseen.

Our Big Miss has been playing football through our town's recreation department this past autumn and now in spring. Winter was off season. They have been taught in small groups about the rules, techniques and of course the actual playing.


Mukavaa on ollut etta saman ikaluokan tytot on pistetty yhteen. Ja kaikki ovat tuttuja toisilleen koulusta. Kivaa touhuta siis yhdessa kavereiden kanssa. 

It's been nice that girls from the same age group have been put together. Everyone knows everyone from school so it's nice to play with friends.


Syksylla isomman neidin ryhmaa ohjasi kaksi lukiolaistyttoa, jotka itsekin pelasivat jalkapalloa. Ajattelin aluksi etta se oli kiva idea mutta kaytannossa se ei toiminut yhtaan. Nailla ohjaajilla ei ollut minkaanlaista kasitysta miten pitaa tytot hyppysissaan. Ja valitettavasti homma oli enemman leikkimista kuin jalkapallon saloihin tutustumista. Nyt kevaalla ryhmat jaettiin uudestaan ja ohjaajana on ollut mies. Nyt ovat oppineetkin jotain. :)

In the autumn Big Miss was put in a small group lead by two high school girls who played football themselves. I first thought it was a great idea but in practise it didn't work at all. These coaches didn't have a clue how to handle the girls. And unfortunately it was more playing than playing. In the spring the groups were reorganised and this time our Miss got a great coach. Man this time. And a dad, so he knew what he was doing in terms of handling the girls. Now the girls have learned something as well. :)



Lauantai aamut onkin kuluneet mukavasti kentan laidalla. Onneksi on ollut lamminta niin etta olen sentaan saanut kasitoita tehtya. Parit villasukat jne. Nyt jaa tamakin sitten silla lauantaina oli viimeinen kerta. 

Saturday mornings have been spent at the edge of the field. Luckily it's been warm so that I've been able to bring my knitting projects along. Couple of woollen sock etc. Now this will end as it was the last time on Saturday.



Hauskaa on ollut kuitenkin seurata tyttojen kehittymista ja pelaamista. Hyvin on opit menneet perille mutta aikamoisessa lahassa sita viela ollaan pallon perassa. Ja jos joku tytoista kaatuu pelin tiimellyksessa kaikki pysahtyvat ja kaatunut autetaan ylos ja kysellaan etta oletko kunnossa ja halataan. Ihania ovat! Ei samanmoista nay poikien peleissa. :) 

It's ben fun to follow and see how they have developed and watch while they play. They've learned a lot even though they still play in a quite tight group around the ball. And if one of the girls happen to fall down during the game everyone stops immediately, the fallen girl will be helped up making sure she's ok and hugging her before game resumes. They are so adorable! You won't see the same with the boys. :)


Ensi vuonna taitaa jalkapallo meilta kuitenkin jaada. Suurin osa ellei kaikki tytoista on siirtymassa ns travel soccer ryhmaan. Tarkoittaa sita etta pelataan muiden kaupunkien joukkueita vastaan. (Nyt ollaan siis pelattu vain toisia oman porukan ryhmia vastaan.) Harjoituksia olisi pari kertaa viikossa ja sitten peli kolmantena paivana. Meille taitaa riittaa tanssi. Katsotaan nyt mutta vaikka jalkapallo onkin ollut neidin mielesta kivaa niin ei se taida kuitenkaan olla ihan niin kivaa. Muutenkin hirmuisen harrastusmaaran haaliminen tuntuu edelleen vieraalta. Taallahan se on kovin yleista etta yhdella lapsella saattaa olla 3-5 eri harrastusta/urheilulajia, joihin sitten vanhemmat kuskaa. Mina en siihen ralliin lahde. Yksi tai korkeintaan kaksi saa luvan riittaa. Lapset tarvitsevat myos aikaa ihan rauhoittumiseen ja leikkimiseen pitkien koulupaivien jalkeen. 

I have a feeling that next year she won't be doing football. Most of the girls if not all will move to travel soccer. This means that they would play against other towns instead of playing against each other as they have now done. Practise twice a week and game on a weekend. I think dance will be our thing. Let's see. Even though she likes football I doubt that she likes it that much. Also I feel very strongly against getting lots of hobbies for the girls. Here it's very common for one child to have 3-5 different hobbies/sports where parents then taxi them. I don't want to start that rally. One or maximum two are enough. Children need also time to relax and play after long school days.

10 kommenttia:

  1. Energisiä kuvia :) Täällä myös jalkapallomami, vaan syksy on meilläkin arvoitus. Aika näyttää. Ohjaajilla on kyllä tosi iso merkitys. tuon ikäisten tyttöjen/ ja poikien ohjaaminen ei välttämättä aina mene ihan suunnitelmien mukaan ;) ja en usko että lapsetkaan nauttivat niin paljoa, jos ohjaaja ei saa touhua pysymään aisoissa. Mukavia treenejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on siis todellakin treenit treenattu. Teilla taitaa olla kausi siella vasta suht aluillaan. Eli treeni-intoa niin pelaajalle kuin mamillekin. :)

      Poista
  2. Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä harrastuksista! Niitä on tosi hyvä olla, mutta kaksi kyllä riittää! Meillä netball jossa harkat kerran viikossa ja peli lauantaina ja saksofoni jota soitellaan kerran viikkoon koulun jälkeen ja perjantaina koulussa bandissä. Näin jää aikaa myös läksyille ja leikkimisellekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma olen kauhulla taalla katsellut yhden neidin luokkakaverin harrastusrumbaa. Tanssii ja pelaa jalkapalloa molempia kerran viikossa neidin kanssa. Kaksi kertaa viikossa kay uimassa ohjatuissa treeneissa, kaksi kertaa viikossa pelaa la crossea ja naiden lisaksi joutuu kulkemaan aitinsa mukana kahden isoveljen jalkapalloharkoissa ja peleissa. Hiki tulee kun pelkastaan ajattelen asiaa.

      Poista
    2. Huhhuh! Missahan vaiheessa nuo lapsirukat on LAPSIA?! Pitaa kai niiden joskus leikkiakin, puhumattakaan lepaamisesta... Mut mikas siina, toiset jaksaa (kait?)

      Poista
    3. Enpa tieda! Ma en ainakaan jaksais, eika kylla mun tytotkaan. Taalla tammonen tuntuu kuitenkin olevan kovinkin yleista.

      Poista
  3. Ma taas ajattelen niin etta nyt kun olen kotiaiti, mulla on mahdollisuus ajan puolesta lapsia kuskata harrastuksiin. Lapsilla on itsella kova into kokeilla erilaisia lajeja, ja sen heille mielellani suon. Taalla pystyy onneksi ilmoittautumaan varsinkin kaupunkien jarjestamille kursseille lyhyeksi aikaa eli ne ovat monesti 6-8 vkon patkissa. Ei tarvitse siis koko vuodeksi sitoutua. Lisaksi taalla ainakin alakoululaisilla koulun tarjoama liikunta on tosi surkeaa joten sita liikkumista/uusien lajien opettelua pitaa sitten tehda vapaalla. Ja kun ollaan toisen lapsen treeneissa, niin siina samalla voi vaikka jutella toisen lapsen kanssa, lukea talle (suomalaisia!) kirjoja tai lapsi voi yhtalailla tehda laksyt ns. pois alta jotta kotona voi sitten tehda ihan muita juttuja. Aikamoista aikataulutustahan se arki valilla on, mutta lasten into ja kiinnostus on hyva kannustin ainakin mulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyva pointti tuokin. :) Jokainen perhe loytaa varmasti oman tasapainon naissa asioissa. Meilla aika ei meinaa riittaa viikolla. Iso neiti on vasta neljalta kotona. Siihen paalle laksyt ja vahan leikkia ja rentoutumista, ruoka ja kohta sita jo onkin iltatoimien aika. Meilla tytot menee edelleenkin aikaseen muihin verrattuna nukkumaan (ihan selkeesti tarvitsevat sen unen kuitenkin). Terkut ja halit sinne lansirannikolle.

      Poista
  4. They're quite cute! Maybe she'll continue even later on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maybe, you never know. We'll have to see how things work out.

      Poista