Joulun odotusta / Waiting for Christmas

Joulukuu hiipi nurkan takaa, hyppasi sielta esiin ja kovaa vauhtia ollaan menossa kohti joulua. Jotenkin tuntuu etta aika valuu kasista aivan totaalisesti. Onneksi sentaan jotain tajusin jo marraskuun puolella ettei tullut paniikki sen kanssa. Nimittain joulupaketit Eurooppaan. 

December tiptoed behind the corner and jumped out and now we are going fast towards Christmas. Somehow it feels like time is slipping away completely. Luckily I did realize something in November so I don't have to panic now. That realization was the gifts to Europe. 

Sain kuin sainkin kaikki lahjat varkattya ja pakattua ja jopa postitettua ennen joulukuun alkua. Kaikki ovat paasseet perille. Nyt ne odottavat sitten jouluaattoa ja avaamista. 

I did get all gifts done and wrapped and even in the post before December started. All parcels have found their way to their destinations. Now they are waiting for Christmas Eve and opening of all the gifts. 

Koristeet on kaivettu kellarista esiin ja laitettu esille. Ainoa asia, joka taman talon naisvakea harmittaa hirmuisesti on se etta daddy lahti tyomatkalle ja on poissa 16 paivaa. Isompi neiti stressasi ja stressaa edelleen ihan hirveasti daddyn matkasta (itkua ja mahakipuja ennen lahtoa ja sen jalkeenkin). Ainahan se on ollut kurjaa kun ei ole isa paikalla mutta talla kertaa tyton tuntemukset ovat olleet ihan toista luokkaa kuin aikaisemmin. 

We bought the decorations from the basement and decorated the house. The only thing that bothers at the moment all the women folk in this house is that daddy left for a business trip and is away for 16 days. Big Miss has really been stressing about this and still does (tears and tummy aches before the trip and still). It's always sad not to have daddy here but this time her feelings have been completely on a different level from earlier business trips. 

Herra G. voi mainiosti. Itsepainen vanha hopero ukko! Kyllahan se nyt vaan on fakta etta Herra G:n sairaus ja kipuilut oli niin koiralle kuin ihmisillekin kova paikka. Meno on palautunut lahes normaaliksi paitsi ettei koiruus saa enaa tulla sohvalle. Yllattavan hyvin ukkeli on sen tajunnut vaikka valilla sen viela sohvalta loytaakin kun on sinne hypannyt silman valttaessa. Onneksi ei kovin usein. 

Mr G. is doing wonderfully. Stubborn silly old man! It's a fact that this whole ordeal was tough on Mr G. as well as us humans. However, life is back to normal except that he is not allowed on the sofa anymore. Surprisingly well he has taken it even though every once in a while you find him on the sofa where he has jumped if no one sees. Luckily not very often. 

Tonttuneiti Marme Laadidaadi on palannut Korvatunturilta takaisin iloksemme. Tosin vanhempi neideista on alkanut kyseenalaistamaan tontun touhut. Sanoi yksi paiva etta hanesta tuntuu etta tonttu on vaan nukke ja mina (mummy) sita vaan siirtelen. Mutta se jai siihen kun en oikein asiaan mitenkaan ottanut kantaa. Tonttuneidin toljailuista tulemme varmasti kuulemaan viela. 

Joulukalenterit on tana vuonna ihan vaan suklaakalenterit. Ei nyt taman mamman jaksaminen riittanyt mihinkaan muuhun. Minullakin on oma joulukalenteri. Ei tosin suklainen vaan Fbsta loytyi joulusukkakalenteri. :) Kirjoneuletsukkia pukkaa ja joka paiva tulee vahan lisaa. Kivaa pienta puuhaa iltojeni iloksi. 

Elf Miss Marme Laadidaadi has returned from Korvatunturi with her antics. Big Miss has started to question the elf's actions. She said one day that she think's the elf is just a doll and that me (mummy) move her every day. Luckily the issue was forgotten as I didn't really comment anything. I'm sure we'll hear more of our elf's adventures. 

Christmas/Advent calendars are this year just chocolate ones. This year my energy levels didn't allow anything more elaborate. I have my own calendar as well. Not chocolate one but knitting. I found a christmas sock calendar in FB. Little something to do for me in the evening after the girls have gone to bed.