Tanssi tytto, tanssi! / Dance girl, dance!

13.6. oli tyttojen tanssiesitys. Perjantaina koulun jalkeen vietimme reilut nelja tuntia kenraaliharjoituksissa. Alkuperainen esiintymispaikka olikin tuplabuukattu ja tieto tasta tuli kolme paivaa ennen esitysta. KAAK! On siina saanut meidan tanssistudion vetaja sydankohtauksen. Kaikki uusiksi. Lippuja oli myyty paikkanumeroin. Nyt han merkitsi lippujen ostajien nimilla tuoleihin missa kukin istuu (mahdollisimman tarkasti niilla alkuperaisilla paikoilla). Ohjelmat meni uusiksi kun niissa oli esityksen paikkatiedot vaarin. Pikkujulisteet meni uusiksi saman syyn takia. Valot eivat olleet mita han oli odottanut niiden olevan. Aanentoisto oli toisenlainen. Lava ei ollut ihan niin iso kuin olisi pitanyt. Oli siina sopeutumista lyhyessa ajassa. Mutta kaikki toimi hienosti niissa puitteissa, jotka meille oli annettu.

June 13th was the girls' dance recital. On the Friday after school we spent about 4 hours at the dress rehearsal. The original venue was double booked and the information abut this came three days before the actual recital. YIKES! I'm sure our dance studio owner/teacher got a heart attack at that point. Everything had to be re-planned and some things re-done. Tickets had been sold by seat number according to the original venue. Now the seats had to be marked with names as close to the original seating as possible. The programs had to be reprinted as the name of the venue was also on them. Like wise with the small posters. Light system was different from what she wanted. Sound system was different as well. The stage was not quite as big as it was supposed to be. Lots to adjust in short period of time. But in the end everything worked out beautifully in the recital.

Pikkuleijonat oli aivan mielettoman liikkiksia. Meinasi itku tulla. Ja olisi tullutkin mutta isompi neideista istui vieressani ja molemmat tytot ovat sellaisia etta he menevat ihan paniikkiin jos nakevat minun itkevan. Olen siis joutunut vahan kouluttamaan itseani olemaan itkematta tallaisissa tilanteissa (ainakaan kovin paljon). Ja onneksi valokuvien ottaminen auttoi keskittymaan johonkin muuhun kun niihin tunteisiin, jotka myllertaa aideissa tallaisina hetkina.

The little lions were unbelievably cute. Cry time. Except that I had to try to hold my tears back as Big Miss was sitting next to me. Both my girls panic if they see me crying. So I've had to train myself not to cry in situations like these (at least not very much). And luckily taking photographs helped me to concentrate on something else than the emotions that usually run rampant in mothers at times like this.

Paaosa valokuvista on otettu kenraaliharjoituksissa. Samoin videot. Itse esityspaivana, jouduin pari kertaa pomppimaan pukuhuoneisiin ottamaan vastaan ja auttamaan pikkuneitia seka varmistamaan etta isommalla neidilla oli kaikki ok.

Most of the pictures have been taken at the dress rehearsal. The videos too. On the actual show day I had to go back stage few times to help Little Miss and to make sure that Big Miss had everything ok.

Tassa tulee videot. Nauttikaa esityksesta!

Here are the videos. Enjoy the show! 

Taman videon otti toisen pikkuleijonan aiti ja hanen luvallaan sen tanne teille naytille laitan.

This video was taken by another "lion" mum and with her permission I'll share it to you.