tiistai 29. syyskuuta 2015

Kameran takana / Behind the camera

Olen ollut taasen valokuvauskurssilla. Tai siis se on edelleenkin kaynnissa. Kurssi alkoi jo Suomessa ollessani (ilmoittautuminen oli ennen siskoni sairastumista) ja jainkin jalkeen. Onneksi olen saanut kirittya kiinni ja jaljella olisi enaa viimeinen tehtava.

I've been on a photography course. Actually it's still ongoing. The course started already when I was in Finland (the enrollment was before my sisters medical emergency) and I was way behind. Luckily I've been able to catch up and I only have the last assignment to do.



Nama kuvat olivatkin jo aikaisemmin blogissa mutta siis otin ne kurssin tehtavat mielessa. 

These two pictures were already in the blog but I took them for my assignments.



Kurssin aiheena on valo ja sen eri aspektit. Ollaan harjoiteltu kuvaamista erilaisissa valo-olosuhteissa: varjossa, taydessa auringossa, valon tullessa takaata tai edesta, siluettia,  catch light (en tieda mika taman suomenkielinen termi on), auringon saamista ruutuun ja sen efektit jne. 

The subject of the course was different aspects of light. We've been studying and practicing taking pictures in different kind of light: shade, full sun, backlighting, silhouette, catchlights, sun flare and haze etc. 


Niin paljon kuin valokuvaamisesta tykkaankin niin jotenkin tama kesa ja alkanut syksy on ollut kovin tahmeaa kuvien ottamisen suhteen. Muusa on ollut kateissa. Toivonkin etta se loytyisi pian uudestaan.

As much as I love photography somehow this summer and autumn has been a bit of a slump time in terms of taking photos. I've lost my muse. I hope I can find it soon again.


Viimeinen tehtava onkin ottaa sitten 6-12 kuvan sarja kuvia, jotka kertovat tarinan ilman selittavia sanoja. HUH! 

The last assignment is to take 6-12 pictures that will tell a story. No words to explain.  

tiistai 22. syyskuuta 2015

Lepakoita ja lepakkomiehia / Bats and batmet

Meilla todellakin on ollut yhta ja toista tana kesana. Silla aikaa kun olimme Suomessa meilla oli talossa (siis USAssa) lepakoita. SISALLA. Kaksi kappaletta. Toinen lenteli aamulla alakerrassa ja toinen loytyi pikkuneidin huoneesta kuolleena. Joka puolella oli lepakonkakkaa. Verhoissa, ikkunoissa, lattialla, petivaatteissa jne.
Voitte kuvitella minkalainen hardelli tasta syntyi. Lepakot kantavat taalla paljon vesikauhua. Kaiken kukkuraksi ne on rauhotettuja. Eli ei saa tappaa, myrkyttaa jne jne jne. 

We really have been having all kinds of things going on this summer. While we were in Finland we had bats in the house (our house in USA). INSIDE the house. Two bats. One was flying around in the morning downstairs and one was found dead in Little Miss' room. Bat poo every where: curtains, windows, floor, bedclothes etc.
You can only imagine what kind of mess it was and created for us to deal with. Bats carry rabies. In addition they are protected so you cannot kill them in any way.


Jostain ylakerran kautta ne olivat sisaan tulleet yon aikana. Toinen oli saanut paniikkikohtauksen ja kuollut yrittaessaan ulos.  Toisen mies sai ulos ovesta. 
Mutta sitten se siivoaminen. No, onneksi minun ei tarvinnut sen kanssa touhuta, mutta  kuitenkin. 
Pesulaan vietiin osa tavaroista. Osan oli mies pessyt itse. Pesemista ja desinfioitavaa riitti. Ja vielakin homma on kesken. Minulla on kasa leluja, jotka pitaa pesta kuumalla hoyrylla, seka  laja prinsessamekkoja, noita-asuja jne, jotka pitaa kayda lapi ja tarkistaa onko niissa mitaan. Luulemme ettei ole mutta pakko tarkistaa kuitenkin. Tama homma on kuitenkin jaanyt koiranhoitamisen, koulunalotuksen ja muun elaman jalkoihin. 

From somewhere upstairs they had come in during the night. One had gotten a panic attack and died while trying to get out. The other one my husband was able to get out the door.
But then the cleaning. Luckily I didn't have to do it, but still. Some of the things were taken to the dry cleaners. Some my husband had laundered himself. Cleaning, washing and disinfecting were the words then in August and still is. I have a pile of toys that I have to go through  and steam wash them as well as a pile of dress up clothes to check as well. I think there's nothing there but I have to do it for piece of mind. These have been put on the to do list because of everything going on with Mr G., school start and other life.

© vectortemplates.com

Jouduimme odottamaan syyskuun alkuun asti ennen kuin todelliset lepakkomiehet saapuivat paikalle tutkimaan kunnolla tilanteen ja tukkimaan kaikki mahdolliset sisaankulkuaukot muutamaa lukuunottamatta. Naihin muutamaan pistettaisiin lepakko-ovet. Lepakot paasevat siita ulos mutta eivat takaisin sisalle. Niiden annetaan olla paikoillaan marraskuuhun asti, jolloin ne poistetaan ja aukot tukitaan. 
Nyt ylin kerros on kuitenkin teipattu kiinni. Siis siella on todellakin kaikki mahdolliset venttiilit ja muut teipattu niin ettei sielta mitaan paase enaa sisalle. Ihan oikeiden lepakkomiesten kaynnista on nyt kolme viikkoa. Lepakoiden pitaisi olla poistuneet rakennuksesta. Meilla ei ole tietoa kuinka paljon niita on ollut ja kuinka kauan. Varisyttaa ajatellakin. 
Harmittaa vaan kun ylimmassa kerroksessa on vierastilat ja minun kasityovaltakunta, ja molemmat pitaisi siivota kunnolla ja saada valmiiksi perjantaina saapuvia viertaita varten. Meinasin kuitenkin odottaa viimehetkeen ennen kuin sen teen ja poistan teipit venttiileista. Ylakerta on ollut tosi kuuma lampoisten paivien takia ja ilmastointia ei ole oikein voinut kayttaa kun kaikki on teipattuna eli siivoominenkaan ei ole "saunassa" kiinnostanut.

We had to wait until beginning of September before the real  batmen arrived to investigate properly the situation and seal all possible entrances excluding few. These few were equipped with one way bat doors. They can get out but not back in. These doors will stay in place until November when they will be removed and those areas will be sealed as well. It's been now two weeks since these legit batmen came. The bats should have left the building. We don't know how long we've had them and how many. Still get shivers to think about this.
I'm a bit annoyed as the top floor houses my sewing/crafty area as well as guest bed. Both areas need good cleaning and get ready for this Friday as we get visitors. I intend to wait as long as I can before I do that and take the tapes off the vents. The top floor has been really hot because of warm days and the air conditioner has been out of picture with all the taped vents, I really haven't felt like cleaning in "sauna".

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Mr. G

Suomessa ollessamme saimme viestia kotoota USAsta etta meidan papparainen Herra G. ei voinut hyvin. Oli ensin alakuloinen, ja sitten rupesi kipuilemaan. Ja huusi kivusta. Ei vain pienta alahdysta vaan siis ihan huutamalla huusi. Mies oli vienyt koiruuden pariinkin otteeseen paivystavalle (toinen kerroista keskella yota). Diagnoosi oli valilevyn pullistuma niskassa. 

While we were in Finland we got a message from home in USA that our old man Mr G. was not feeling well. First he just seemed down but started to have pain. And he was screaming with pain. Not just a small yelp but proper screaming. My husband had taken him to a emergency vet twice (one during the night). The diagnosis was herniated disc in his neck.



Kipulaakitys seka tulehdyskipulaakkeet taskussa koira pidettiin taydessa levossa. Mutta kun sekaan ei tuntunut auttavan. Me siis kiiruhdimme tyttojen kanssa pikimmiten kotiin. Tallainen oli tilanne kun paasimme kotiin: koiruus makasi boksissaan yllaolevan kuvan mukaisessa asennossa. Jos han liikkui vahan tuloksena oli kipu ja hirvea huuto. Tilanne paheni pahenemistaan ja kipua useammin ja reppana huusi kivusta useamman kymmenen sekunttia kerrallaan. Sydan siina sarkyi. Isompi neiti ei voinut kuunnella toisen kipua ja itki itkemistaan. Niin paha olo oli lapsella lemmikin tilanteesta. 

With some pain medication as well as anti-inflammatory medicine Mr G. was held in  complete rest. But that didn't seem to help. We changed our flights and rushed home. The situation was following when we got home: Mr G. was lying in his box in a position as the above picture most of the time. If he moved that caused pain and terrible screaming. The situation got worse and worse with pain more often and Mr G. cried in pain for several tens of seconds at a time. It broke my heart. Big Miss couldn't handle at all seeing him in pain and listening to his crying. She was extremely upset about our pet's situation. 


Lopulta meidan piti saada kardiologin lausunto mahdollista leikkausta varten. Tata varten joudutiin viemaan koiruus Bostoniin paivystavalle isolle  elainklinikalle, Angell Animal Medical Center. Ja sinne koira sitten joutui jaamaan yon yli. Seka neurologi etta kardiologi tutkivat koiruuden. Neurologi oli sita mielta etta jos vaan sydan sallii, leikataan koska kivut oli niin kovat ja pieninkin liike aiheutti sen.  Kardiologin tutkimuksissa selvisi etta ukkelin sivuaani sydamessa (josta meilla olikin tieto) olikin aika iso homma ja leikkaus ei olisikaan ihan itsestaan selvyys. Neurologi taman kuultuaan paatti kokeilla toisenlaista lahestymistapaa. Laakkeita vahan vaihdettiin. Koiruus pistettiin suoneen suoraan tulevalle opiaattipohjaiselle kipulaakkeelle. Ja tilanne katsottaisiin maanantaina aamusta uudestaan. Oli aika hirveeta jattaa koira sinne kun se huusi kivusta kun veivat sen pois. (Toisaaltaan kun neurologi soitti meille ensimmaisen kerran han sanoi etta teilla on maailman ihanin koira etta vaikka sita sattui tosi paljon niin ei ollut yrittanyt purra hanen tutkiessa koiraa).

We needed a cardiology consultation for possible surgery. For this we had to take him to a big emergency animal clinic in Boston called Angell Animal Medical Center.  And there he had to stay over night. Both a neurologist and a cardiologist examined him.  The neurologist was in the opinion after long talks that if his heart allows surgery would be the way to go and fix this as Mr G. was in so much pain. However, the cardiologist found that the heart murmur Mr G. had (and we knew about) was much worse than we anticipated and surgery wouldn't be as straight forward as we had thought. The neurologist decided on a different kind of approach after hearing this. He changed Mr G.'s meds and put him on an opiate based pain medication through IV. We would see how the situation was on Monday morning. It was absolutely terrible to leave him there when he was screaming in pain as they took him away. (On the other hand, when the neurologist called us for the first time he told as that we had the most wonderful dog in the world that even though he was in so much pain he hadn't even tried to bite him when he examined the dog.)

© Angell Animal Medical Center

© Angell Animal Medical Center

© Angell Animal Medical Center

Saimme paivittain kuvia (1-2) herra G:sta. Aivan uskomattoman hienoa palvelua. Niin pieni mutta tarkea asia meille. Joka paiva meille soitti myos laakari ja kertoi miten menee. Sunnuntaina meille tarjottiin mahdollisuus menna katsomaan meidan pojua. Paatimme ottaa tytot myos mukaan. Siina vaiheessa ei ollut tietoa mita tulee tapahtumaan. Mahdollisuuksia oli useampia: 1) koiraa ei leikata vaan kokeilla konservatiivista hoitoa, 2) koira kuvataan ja leikataan mutta anestesia aiheuttaisi mahdollisesti komplikaatioita ja mahdollisuutena myos koiran menettaminen, 3) koiraa ei voitaisi leikata sydamen takia ja kipuja ei saada konservatiivisin keinoin kuriin ja edessa olisi sen kaikkein vaikeimaan paatoksen teko. Eli meidan mielestamme tytoilla oli oikeus nahda G. jos jotain sattuisikin. 

We got 1-2 pictures of Mr G. daily. It was unbelievably wonderful service. Such a small thing but so important to us. Every day a doctor called us to tell how Mr G. was going. On Sunday we were given a chance to go and see our boy. We decided to take the girls with us. At that point we didn't know what was going to happen. There were several possibilities: 1) they won't operate the dog but try a conservative methods first, 2) the dog will have an MRI and surgery but because of his heart there might be complications with the anesthesia and we might loose him, 3) they couldn't operate the dog because of his heart condition and the pain wouldn't go away with the conservative methods and we would have to make the most difficult decision of all. So we thought the girls had a right to see Mr G. if something did happen.


Silla aikaa kun juttelimme neurologin kanssa kaytavalla yksi hoitajista oli antanut herra G:lle lelun ja koira muuttui hetkessa aivan toisenlaiseksi.  Han oli vaan maannut kun me tulimme eika halunnut vaihtaa asentoa. Heilutti meille toki hantaansa mutta makoili vaan. Lelun kanssa kaikki toisin. Neurologi selitti meille etta vaikka sydamen tila aiheuttaisikin vahan paan vaivaa leikkaus voitaisiin edelleen tehda jos sille olisi tarvetta. Mutta kun han naki herra G:n lelun kanssa han pisti viela jarrut paalle ja sanoi etta katsotaan tiistaina tilanne uudestaan. 

While we were talking with the neurologist in the hallway one of the nurses had given Mr G. a toy and he was completely different dog after that. He had been just lying down when we came and didn't move. He did wag his tail. With the toy he was all alert and playful. The neurologist had just explained to us that even though the heart condition caused a bit more concern they would still be able to do the surgery if there was need for it. But when he saw Mr G. with the toy he decided against the surgery yet again and said let's  see the situation on Tuesday again. 

© Angell Animal Medical Center

© Angell Animal Medical Center

Maanantaina han oli ottanut tipan pois ja tiistaina oli tutkinut koiran uudelleen, kaynyt sen kanssa ulkona ja soitti meille etta han lahettaa herra G:.n kotiin. Tilanne naytti valoisemmalta. Oli ollut paljon parempi ja pirteampi eika kipuillut muuta kuin nostettaessa.  Saimme siis koiran kotiin ja tiukat ohjeet jatkohoidolle. 

On Monday the neurologist had taken the IV away and had examined the dog again, had taken him out and called us that he would be sending Mr G .home. Things looked brighter. Mr G. had been much better and alert and didn't show signs of pain except when he was picked up. We got him home and strict instructions on his care. 



Taytta lepoa ainakin 4 viikkoa. Herralla on 6 eri laaketta, joita pitaa antaa eri aikoina. Mina herailen keskella yota antamaan koiralle laaketta ja hereilla kukonlaulun aikaan taas ja sitten pitkin paivaa.  Oli pakko tehda listaa etta mita ja milloin pysyakseni perassa. 

Complete forced rest at least for 4 weeks. He has 6 different meds that have to be given to him at different times. I'm waking up in the middle of the night to give him some and wake up early again and then give more meds several times a day. I had to make a list of what and when  so that I would remember everything. 


Mutta tama toimii. :) Koiruus on ollut kohta kolme viikkoa ilman kipuja! JEEEEEE! Edelleen jatketaan laakkeilla ja levolla. Viikottain ollaa yhteydessa neurologiin antaen tilannekatsauksia. Koiruus itse on sita mielta etta han on taysin terve! HAH! Herra ei ole koskaan suostunut syomaan boxissa eli han syo omalla paikallaan. Syoksyy kuin ohjus ruokansa kimppuun. Hyppaa boksista pois ja sinne. Ihanaa on kuitenkin etta tykkaa olla boksissa ettei tarvitse kuunnella koko ajan vinkumista. Hanella onkin oikein kunnon poikamiesboksi: tanskandogikin mahtuisi sinne. :D Peukutuksia siis G:n taydelliselle toipumiselle. Menee tassa viela aikaa mutta suunta on ainakin oikea.  

But this is working. :) Our doggie has been almost three weeks without pain! YAY! We're still continuing with meds and rest. We're in touch with the neurologist every week giving updates. Mr G. himself thinks he's completely back to normal! HAH! He has always refused to eat in his box so he eats in his normal spot. He darts to the food bowl leaping from the box and leaping back in as he knows he's going to get a treat. I'm so happy that he likes his box as listening to whining all the time would be really tough. Mr G .has a proper bachelor pad that would fit a great dane (literally). :D So keep your fingers crossed that he recovers completely. It will take time but at least we are going in the right direction.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Paluu normaaliinko? / Return to normalcy?

Blogi on ollut hiljainen ihan havyttoma kauan. Olen ollut kotona kohta kuukauden mutta jaksaminen on hiukan kortilla. Monesti on ollut mielessa etta pitaa kirjoittaa mutta ei vain ole jaksanut. 

The blog has been quiet too long. I've been home almost for a month but I've been tired and done only the must do things. Many times I've thought about writing but haven't had the energy in the end.



Sisareni Suomessa voi oikein hyvin. Hanen toipumisensa on ollut aivan uskomattoman nopea. Vahan yli kuukausi tapahtuneesta ja han oli kotona. Muuten on palautunut aivan ennalleen. Muistissa on ollut jotain pienta haikkaa mutta sillakin puolella on edistysta tapahtunut koko ajan. Nyt odottelee aikaa neurologiseen kuntoutukseen. Vaikka han onkin kotona niin han ei saa talla hetkella asua yksin. Aitini on siis nyt kaksi kuukautta ollut siskoni luona. Ensin meidan kanssa koiria hoitamassa ja nyt sitten sisareni seurana. 

My sister in Finland is doing very well. Her recovery has been unbelievably quick. A little over a month from her heart failure she was already home. She's back to normal except few minor issues with her memory. Even in that area she's progressing. She's now waiting time for a neurological rehab. Even though she has been home she has no permission to live alone. Our mother has been at her place now for two months, first with us taking care of the dogs and now staying with my sister so that she can be home. 



Me jouduttiin tyttojen kanssa lahtemaan Suomesta viikkoa aikaisemmin kuin meilla oli liput. Koiruutemme tuli todella kipeaksi ja mehan riensimme heti kotiin. Kerron tasta enemman eri postauksessa. 

The girls and I had to rush back home a week earlier than our tickets. Our dog became very sick and we had to get home quickly. I'll tell more about this in another post.



Koulut ovat alkaneet. Isompi neiti aloitti kolmannella luokalla ja uudessa koulussa (voi nyt kavella kouluun kun koulu on 7min kavelymatkan paassa). Pienempi neiti puolestaan on tana vuonna kolmena aamuna viikossa "koulussa".  Tanssit jatkuu ensi viikolla molemmilla tytoilla. Pikkuneidin tunnit sisaltaa nyt myos steppia baletin lisaksi. Isomalle neidilla tulee baletin ja stepin lisaksi jazz. 

Schools have started. Big Miss started third grade and in a new school (she can now walk 7min to school as the school is so close to us). Little Miss goes to pre school three mornings . Dance lessons are starting next week. Little Miss will add step to her repertoire and Big Miss jazz. 


Rutiinit alkavat loytaa paikoilleen. Helpottaa elamaa kummasti. Muutamia vierailijoitakin talle syksylle on tiedossa. Elama alkaa hieman rauhoittua ja se on hyva se. Nyt on tarvetta tasapaksulle, yllatyksettomalle elamalle vahaksi aikaa. 

Routines are starting to find their places. Makes life so much easier. Few visitors are also coming over this autumn. Life is settling down and that's good. Now we need plain, dull, no surprises living for a while.












maanantai 27. heinäkuuta 2015

Suomessa / In Finland

Meille tuli yllatava lahto Suomeen. Eika missaan iloisissa merkeissa. Siskoni joutui sairaalaan sydanpysahdyksen takia ja on siella edelleen.

We are unexpectedly in Finland. Not in any happy circumstances either. My sister is in hospital because of a heart failure.


Elama on sekaisin. Ajatukset sekaisin mutta pitaa jaksaa olla aidin tukena ja lasten kanssa seka hoitaa koiria. Joka paiva ajetaan tunnin verran sairaalaan, jossa saadaan talla hetkella olla noin tunnin verran ja sitten ajetaan takaisin tunnin verran. 
Tilanne ei ole enaa hengenvakava ja vaikka edistysta onkin tapahtunut niin toipumisesta tulee pitka prosessi eika tassa vaiheessa ole tietoa kuntoutuuko siskoni kokonaan. On liian aikaista sanoa mitaan tassa vaiheessa. 

Life is all upside down. My thoughts are all  mixed up but I have to stay strong for my mum and the girls as well as take care of my sister's dogs. Every day we drive an hour to the hospital where they let us stay for an hour and then we drive back an hour. 
The situation is not not life threatening anymore but serious still. Even though she has progressed every day her recovery will be a long process. At the moment we don't know if my sister will recover completely. It's too early at this point. 


Blogi on varmaankin aika hiljainen jonkun aikaa. Mutta siihen on siis syynsa. 

The blog will probably be quite quiet for a while. But there are reasons for it.


tiistai 14. heinäkuuta 2015

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Taisteluni / My battle

Meilla kuuluu jatkuvasti kotona: "Millas kielella puhut?" "Mitas kielta pitaisi kayttaa kun puhut Mamille?" "Voisitteko puhua Suomea?" "SUOMEA!" "On tosi tarkeaa puhua suomea ettei se unohdu." Kuulostan rikkinaiselta levylta, joka jumittaa paikallaan.

In our home you can hear constantly "What language are you using?" "What language you should use when you are speaking to Mummy?" "Could you please speak Finnish?" " FINNISH!" "It's extremely important that you speak Finnish so that you won't forget it." I sound like a broken record stuck in same place. 


Tama on elamaa meilla, kaksikielisessa perheessa (toinen kieli Englanti), taalla USAssa. Joka tuutista tulee englantia! Ja mina yritan pitaa kiinni lasten suomenkielesta. Molemmat lapset puhuvat suomea ja molemmilla suomi oli vahvempi aina noin kolmeen ikavuoteen saakka.

Isompi neiti syntyi Suomessa ja kavi reilun vuoden perhepaivahoidossa. Suomi oli hanen vahvempi kielensa vaikka englantikin tuli ihan mukavasti ja yllattavan nopeasti suomen perassa. Neiti oli kolme vuotias kun muutimme tanne. Han paasi taalla tarhaan (pre school) ja oli kolmena paivana viikossa 6h siella. Kahdessa viikossa leikkikieli muuttui suomesta englanniksi. Se oli aika silmiaavaava tilanne kun tajusin etta tytto hopottaa englanniksi itsekseen Muumitalolla leikkiessaan. Tasta aloi taistelu suomenkielen sailyttamiseksi.

Nuorempi neiti syntyi taalla ja oli kotona minun kanssani vahan yli kolmevuotiaaksi ennen kuin lahti kahtena aamuna viikossa tarhaan. Siihen saakka suomi oli ollut hanen vahvempi kielensa, Vaikka puhukin englantia Daddyn kanssa niin valilla Daddy tarvitsi tulkkia (minua tai isosiskoa) selvittamaan mita toinen yrittaa Daddylle kertoa. Kun tarha sitten alkoi lahti suomenkielen taso laskemaan alaspain kuin lehman hanta ja englanti nousemaan kohisten.



This is our life, in a family with two languages (the other language is English), here in USA. English everywhere! And I'm trying my very best to make sure my children don't loose their Finnish. Both of them speak Finnish and both used to have stronger Finnish until they were about three years old.

Big Miss was born in Finland and was in a family day care for a bit over a month. Finnish was her stronger language even though English came along very nicely and not that far behind. She was three years old when we moved here. She got to go to pre school here and was there three days, 6h each day, per week. In two weeks her play language changed from Finnish to English. It was quite an eye opening moment when I realised that the girl was talking in English while playing with her Moomin house. This was the start of preserving Finnish language.

Little Miss was born here and she was at home with me until a bit over three years old when she started pre school. Until then her Finnish had been the stronger language. Even though she spoke English to her Daddy, he had trouble understanding  and an interpreter was needed (me or big sister). When pre school started so started the descent of her Finnish and rise of English.


Talla hetkella molemmat tytot leikkivat keskenaan englanniksi. Se vaan yksinkertaisesti on heidan leikkikielensa ja sita tuntuu olevan mahdon muuttaa. Pyydan etta puhuisivat keskenaankin suomea mutta sita kestaa minuutti kaksi ja taas vaihtuu. Valilla tosin olen iloisesti yllattynyt kuuntelemaan kuinka juttelevat suomeksi keskenaan (tosin ei leikkiessaan).

Taisteluun oli siis kaytava. Aseet on mitka on mutta nailla mennaan.


At the moment both girls use English when they play together. That just seems to be a fact that I cannot change even though I have very hard tried. I ask that they would speak Finnish when they are together but it lasts about a minute or two and then it changes back to English.  However, sometimes I'm very pleasantly surprised to hear them talking to each other in Finnish (usually when not playing).

I had to start my battle. My weapons are what they are but this is what I can manage at the moment.


1) Musiikki ja aanikirjat
Autossa soi melkein aina suomalaisia lastenlauluja tai sitten kuuntelemme aanikirjoja, suomenkielella tottakai. Hyva mieli tulee kun takapenkin kuoro hoilaa Peppi Pitkatossua tai Rollin mukana oikein antaumuksella. Lempilevy talla hetkella ja ollutkin pitkaan on Rajattoman lastenlaulu levy. Aanikirjat on mukavia ja niita on kiva kuunnella joskus kotonakin mutta meilla on aika pieni valikoima eli pitaisi hankkia lisaa.

1) Music and audio books
When we're going somewhere we pretty much all the time listen to Finnish children's songs or listen to Finnish audiobooks. It makes me smile and feel good when the back seat choir sings Pippi Longstocking or Rolli from their hearts. Their favourite is Rajaton's children's CD. Audio books are great but we don't have too many. I should definitely get more.


2) Videot, DVD:t, TV
Meilla on aika kattava kokoelma suomenkielisia DVDta, videoita, tv sarjoja. Naita katsellaan ja toivotaan etta niista tarttuisi jotain mukaan. Pikkuneidin ehdoton suosikki suomenkielisista talla hetkella on Joulupukki ja noitarumpu (meilla on siis joulu kesalla-heh). Muumeista pidetaan vahan taukoa vaikka nekin on olleet kestosuosikkeja jopa isommalle neidille. Monet Disney klassikot loytyy myos suomeksipuhuttuna ja niita katsellaan. Ella kavereineen on ollut mukava tuttavuus ja tietty Rollielokuvatkin loytyy. On meilla paljon muitakin mutta en ala nyt luettelemaan niita tassa. Jos joku osaa vinkata lisaa kivoja suomenkielisia lastenelokuvia niin mielellaan kuulisin. Naissa olen vahan pudonnut karryilta

2) Videos, DVDs, TV
We have pretty extensive collection of Finnish films and videos as well as TV series. We watch these and I hope that they would suck the language from the programs. At the moment Little Miss's favourite is Joulupukki ja noitarumpu (Santa Clause And The Magid Drum). We have Christmas in July. :D Moomins are always favourites, even for Big Miss, but now clearly been put aside for a while. Many Disney classics can be found in our "library" in Finnish. Ella and her friends has been a great addition. Rolli of course. And many many others that I won't start listing here. If someone can give tips on what's new and out there I would love to hear. I'm not on top of this area.


3) Skype
Skype on ollut taman meidan seikkailun pelastaja siina mielessa etta se on mielettoman helppo kayttaa ja lapsetkin valilla kyselee etta kenelle soitetaan ja onko se ja se langoilla. Puhumme Momin (aitini) kanssa melkein paivittain. Tai ainakin lapset puhuu. Siskoni kanssa hopotellaan ainakin kerran viikossa ja kuullaan koirakuulumiset. Momille ja kummille puhutaan vain ja ainoastaan suomea!  Skype on ollut paayhdeydenpitovaline myos Englannin ja miehen perheen suuntaan.

3) Skype
Skype has been a saviour of our adventure here in the sense that it's so easy to use and even the children ask who we could call and is this or that person online. We speak with Momi (my mother) nearly daily. Or at least the girls speak. With my sister we talk about once a week and hear all the doggy news. And the excellent thing in this that it's strictly in Finnish! Skype has also been the main contact means to England to with my husband's family.




4) Kirjat ja lehdet
Me olemme lukija perhe. Mina luen. Olen aina lukenut paljon. Mieheni lukee, tosin ei siina maarin kuin mina. Isompi neideista suorastaan ahmii kirjoja (englanninkielisia tosin). Ja pikkuneiti haluaa etta hanelle luetaan koko ajan ja kylla meilla luetaankin. Mina valitsen aina iltasaduiksi suomenkielista jos mina laitan tytot nukkumaan. Kirjahyllyssa on ihan kiitettavasti suomenkielisia lasten ja nuorten kirjoja. Purettiin joitain laatikoita aikaisemmin kevaalla kellarissa ja sielta loytyi minun Anna- sarja seka Anni Swanin kirjasarja. Ajatuksena on aloittaa Anna-sarjan lukeminen isomman neidin kanssa yhdessa kun tekeilla on uusi elokuvakin ja haluan vieda isomman neidin sita katsomaan.  Kirjoja saatiin muutamia taas lisaa ystavalta, joka muuton takia raakkasi tavaroitaan. Ja kirjoja ostetaan suomesta myos. Suomenlomalla pyrin ostamaan myos lasten ja nuorten lehtia mukaan, joita sitten taalla luetaan valilla kun otan katkoista yhden esim sadepaivana meita viihdyttamaan. (Suomenkielisia kirjoja loytyy viela vaikka kuinka paljon enemman kuvien ulkopuolelta.)

4) Books and magazines
We are a reading family. I read. I've always read a lot. My husband reads but not as much as I do. Big Miss is devouring books at the moment (in English at the moment though). And Little Miss wants to be read to all the time and we do. I always choose Finnish books for bed time reading. When Daddy puts them to bed it's in English. The girls book cases have pretty good number of Finnish children's and youth books. We were unpacking some boxes in the basement earlier this month and I found my Anne of Greengables series as well as Anni Swan book series. Idea is to start reading Anne books now that they are making a new movie version of it and I want to take Big Miss to see it. We also got few new books from a friend who is moving and is lightening her load. And we buy books when we go back home to Finland. I also try to get as many magazines for children that I hide and take out once in a while, e.g. on a rainy day, and entertain us. (There are still lots of Finnish books outside of these pictures.)



5) Opiskelu
Isompi neideista ilmoitti seitseman vuotiaana etta han haluaa oppia lukemaan suomeksi. Opettajakummitati hankki meille aapisen ja siita se sitten lahti. Ensin tavuyhdistelmia, sitten lyhyita sanoja, ja nyt tytto lukee vaikkakin vahan hatarasti. Hankaluuksia talla hetkella aiheuttaa kaksoiskonsonantin tunnistus seka lyhyet ja pitkat vokaalit. Molemmat erityisesti kirjoittaessa. Oppikirjakustantajilla on kirjasarjoille omia sivustoja, joissa loytyy kaikkea kivaa. Olemme tehneetkin niista tehtavia ja neiti tykkaa kun saa napertaa tietokoneen kanssa ja oppii siina samalla. Meilta loytyy myos yksi aidinkielen tehtavakirja, josta tehdaan pikkuhiljaa tehtavia. Tarkeinta tassa asiassa on etta han haluaa oppia ja tykkaa tehda naita juttuja.
Pikkuneiti puolestaan pelaa Ekapeli Alkua. Ekapeli on Jyvaskylan yliopiston ja Niilo Maki Instituutin yhteistyossa kehittama lukemisen ja matematiikan oppimista tukeva peli. Heilla on myos  puhelimille ja tableteille tehty Ekapeli Alku. Siina harjoitellaan kirjain-aanne yhdistelmia. Neiti tykkaa kovasti ja olisi kovasti puhelimellani koko ajan.

5) Studying
Big Miss announced when she was seven that she wanted to learn how to read in Finnish. Her teacher god mother got her an ABC book and that's where it started. First sounds, then short words, now she does read, but it's shaky. Tricky bits at the moment are to recognise short or long vowels and double consonants. The publishers have made pages for their study book series with exercises that Big Miss love to do as it involves being at the computer. The most important thing is that she wants to learn and she finds it fun.
Little Miss on the other hand plays Ekapeli Alku game. Ekapeli is a reading and math supportive game created by Jyvaskyla University and Niilo Maki Institute. They also have a phone and tablet application Ekapeli Alku which teaches the Finnish language sound and letter recognition. She likes is a lot as well and would like to be on my phone all the time.

6) MAMILLE PUHUTAAN VAIN JA AINOASTAAN SUOMEA!

6) YOU SPEAK ONLY FINNISH TO MUMMY!


7) Kirjeenvaihto
Minulla on kirjekavereita Suomessa. Siis ihan ystavia, joiden kanssa kirjoitellaan perinteisesti kirjeita ja lahetellaan pienia yllareita aina valilla. Yhdella ystavalla on vuoden vanhempi tytar kuin meidan vanhempi neiti ja meidan tytot ovat leikkineetkin keskenaan Suomi-lomilla. Vahan meidan aitien tonimana isommat tytot ovat aloittaneet kirjeenvaihdon myos keskenaan. Eihan ne kirjeet pitkia ole mutta jostain se on aloitettava. En ole puuttunut virheisiin ja onneksi Suomen paassa on tieto siita etta meilla vasta opetellaan. Ja voi kuinka kivaa onkaan saada postia ja pikku yllatyksia. Pikkuneiti lahettelee piirtamiaan kuvia ystavani nuoremmille. Joskos tastakin aikanaa saataisiin kirjeenvaihto aikaiseksi jossain vaiheessa. :)

7) Pen pals
I have few pen pals in Finland. Old friends which whom I exchange old fashioned letters and sometimes send little surprises.  One of my friends have a year older daughter than Big Miss and our girls have played together when we've been in Finland. With a little push from us mothers the girls started to write to each other. The letters are not long but you have to start somewhere. I have not corrected her mistakes unless I've been asked to help. And luckily in Finnish end they are well aware of the learning situation here.  And oh how wonderful it is to get mail and little surprises. Little Miss sends drawings to my friend's younger siblings. Maybe this will result in pen pals later down the road.


8) Leikkitreffit suomea puhuvien lasten kanssa
Nama ovatkin kivoja mutta valilla niiden merkitys on vahan kyseenalainen. Kaikilla tuntuu nimittain se leikkikieli muuttuvan englanniksi viimeistaan siina vaiheessa kun menevat tarhaan/esikouluun/kouluun. Ja vaikka kuinka osaisivat puhua Suomea kaikki niin leikit leikitaan englanniksi muistutteluista huolimatta.

8) Play dates with Finnish speaking children
These are fun but sometimes the goal gets lost as everyone seem to have the same problem with the play language. It changes so quickly into English when they go to pre school/kindergarten/school. And even though everyone knows Finnish well English seems to be the language being used.


Ihan varmasti melkein kaikissa perheissa, jotka asuvat jossain muualla kuin aidinkieltaan puhuvassa maassa, kaydaan samaa taistelua. Monet kyselevat keinoja lasten kielen yllapitoon Face Bookin ulkosuomalaisryhmissa. Samoja ongelmia miten kielta yllapidettaisiin tai syntyvalle lapselle opetettaisiin. Ja samoja keinoja siella listataan kuin mita meillakin.
Joskus harmittaa ihan hirveasti kun koko ajan saa olla muistuttamassa asiasta. Mutta en halua etta tytot joutuisivat asiasta karsimaan koska jossain vaiheessa Suomeen palataan. Mina siis taistelen aidinkieleni puolesta. Onneksi Momin vierailut (usein kuukauden tai ylikin) taalla ja Suomessa kaymiset ovat aina intensiivista suomen puhumista ja kuulemista. On ihanaa saada taisteluun edes ajoittaista tukea. Tsemppia kaikille muillekin, jotka saman asian kanssa pahkailevat ja taistelevat.

I'm sure most families who live somewhere else than where their mother tongue is being spoken battle with the same issue. Many ask for ideas in FB "Finnish who live abroad" groups for how to upkeep their children's Finnish or how to teach a baby Finnish. Same kinds of advice on what to do they get that I've listed here.
Sometimes I feel upset that I have to remind about the language all the time. But I don't want our girls to suffer because of the language later as we will move back to Finland at some point and they will need it. So I'm fighting for my mother tongue. Luckily Momi's visits here (many times a month or over) and our visits in Finland are intensive Finnish speaking and listening time. It's nice to get some help in my battle even though it's only temporary. Wishing good luck and perseverance to everyone who struggles with the same issue.




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tenniksen monet tyylit / Many styles of tennis

Meidan molemmat neidit ovat aloittaneet tenniksen pelaamisen. Ihan vaan kokeilumielessa nyt mutta yllatys yllatys..... tasta taitaa tulla jotain pitempiaikaista. Molemmat tykkaa kuin hullu puurosta ja kyyneleita on ollut sellaisina paivina, jolloin tunti on peruttu sateen takia. 

Both of our misses have started tennis. It was just to try it out but surprise surprise..... this might turn into something bit more permanent. Both girls love it! And we had tears on days when the lesson was cancelled due to rain.




Pikkuneidilla kavi tuuri. Han oli nelja paivaa ihan yksin omassa ryhmassaan ja saikin yksityistunteja. Yhtena paivana otin kameran mukaan ja pyysin lupaa saada kuvata. 

Little Miss was lucky. For four days she was the only one in her group and got private lessons. I took my camera with me one day and asked if I could take pictures.




Sain mielettoman paljon hyvin kuvia neidista. Han hymyilee koko ajan. Ja voi sita iloa mika silmista paistoi. 

I got a lot of great pictures. She's smiling the whole time. And oh the joy in her eyes.





Ajattelin ensin etta neiti hermostuu ja tuntee olevansa huono kun palloihin ei meinannut osua. Ensimmaisen paivana palloja meni verkon yli 5. Toisena 12. Kolmantena 31. Neljantena 50!!!!! Meidan Steffi Graf! :D

First I thought she would get upset and discouraged because the rate of balls she was hitting. First day she got 5 balls over the net. Second day 12. Third day 31st. Fourth day 50!!!!! Our Steffi Graf! :D









Joissain kuvissa neiti nayttaa ihan ammattilaisen otteita. Ja joissain taas hanella on hassuimmat ilmeet ja lahestymiset pallolle.

In some pictures she looks like a pro and in some she has the goofiest expressions and approaches to the ball.





Seuraava etappi Wimbledon?!

Next stop Wimbledon?!


PS: Anteeksi kamala maara kuvia! ;)

PS: Sorry the huge amount of pictures! ;)