Kaappiasiaa / Closet issues

Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen etta tama mamma on kyllastynyt ainaiseen siivoamiseen ja tavaroiden noukkimiseen. Koko huusholli on kaytava lapi ja kaikki ylimaarainen pistetaan eteenpain. 

We've come to the point that this mummy is sick and tired of constant cleaning  and picking up things. The whole house needs to be gone through and everything extra put forward.

Luonnollinen paikka aloittaa on lasten vaatekaapit. Ne kun taytyy kayda lapi aina vuodenajan vaihtuessa. Minapa siis revin pikkuneidin kaapista kaikki vaatteet lattialle. 

A natural place to start was the children's wardrobe. They have to be gone through anyway at the beginning of a new season. So I pulled everything from Little Miss' closet to the floor.

Tama kirja on ollut ispiraation lahde. Olen sen lukenut ja kirjoittelen siita myohemmin lisaa, sen verran mielenkiintoinen tuttavuus se oli. Mutta siis iPadista musiikkia ja teeta ja olin valmis aloittamaan.

This book was my source of inspiration. I've read it and I'll write more about it later as it was quite an interesting read. Music from iPad and a cup of tea and I was ready to start. 

Kavin jokaisen vaatteen lapi yksitellen. Pienia vaatteita oli yllattavan paljon. Neiti on kasvanut 8cm viimeisen vuoden aikana. HUH! Eli kaikki pienet pihalle. Tama kasa pienenee huimasti kesan jalkeen. Ens kesana ei naista vaatteista monikaan enaa mahdu. 

Kirjassa ohjeistettiin vahan toisenlainen viikkaus- ja sailytystapa. Vaatteita ei pitaisi kuulemma sailyttaa paallekkain vaan pystyssa viikkauksen jalkeen. Vaatteet viikataan aika pieniksi (isommat vaatteet nayttaa lahinna rullatuilta) ja ne asetellaan pystysuunnassa laatikkoon. No meillahan ei mitaan laatikoita ole vaan kaapit ja niissa lokerikot. 

I went through each piece of clothing one by one. There were amazing amount of small clothes. Little Miss grew three inches during the last year. WOW! So, all small clothes out. And this pile will get a lot smaller after the summer. Many of these won't fit her next summer. 

The book also instructed a bit different way to fold and store your clothes. Instead of piling them on top of each other you should store them vertically. The clothes are folded smaller than I'm used to (the bulkier items look more like they've been rolled) and they are placed vertically in a drawer. Well, we don't have any drawers. Only closet and the hanging shelving.

Nappasin omasta kaapista IKEAn kankaisia lokerikkoja pari kappaletta ja laitoin niihin t-paidat seka legginsit, caprit ja shortsit. Muut vaatteet jouduin asettelemaan poikittain hyllykoihin etteivan kaadu. Noita lokerikkoja pitaa ehka ostaa lisaa. 

I grabbed few foldable IKEA drawers from my own closet and used them to put the t-shirts  as well as leggings, capris and shorts in them. Other clothes I had to  place from side to side, agains the walls so that they wouldn't fall out. I think I have to get few more of those drawers.

Ripustettavat vaatteet pitaisi laittaa pituusjarjestykseen niin etta pisimmat vasemmalle ja lyhyemmat oikealle. Meilla on kuulemma mieltymys oikealle ylaviistoon kulkevilla linjoilla. Mina erittelin kuitenkin talvivaatteet erikseen kesavaatteista, siksi minulla on kaksi ylaviistoon kulkevaa linjaa. ;)

The hanging clothes should be placed in length order so that the longer ones are on the left and shorter on the right. People seem to like lines going right and upward. I separated winter/warmer clothes from the summer ones so I have two ascending lines. ;)

Nyt nakyy ainakin kaikki vaatteet selkeasti. Ei tartte penkoa kasoja. Ja kun tytolla on varikkaita vaatteita niin nayttaa kivalta katsoakin. 

Now I can see all the clothes clearly. Don't have to go through piles. And because my girl have colourful clothes it's nice to look at as well. 

Tosin nyt on neidilta paasy kaapille omin luvin kielletty. :D HEH HEH Arvatkaas vaan kuinka kauan tuo pysyy tuon nakoisena? Ehka huomiseen...... ehka.

Now Little Miss has been banned from her closet. :D HAH HAH. Guess how long this is going to look as nice as in the picture? Maybe until tomorrow...... maybe.

Meidan jalkapalloilija / Our fooball player

Meidan isompi neideista on pelannut kaupungin vapaa-ajan toimiston jarjestamassa jalkapallokoulussa viime syksyn ja nyt tamaan kevaan. Talvella ei pelattu. Heita opetetaan pienissa ryhmissa saantoihin, tekniikoihin ja myos itse pelaamiseen.

Our Big Miss has been playing football through our town's recreation department this past autumn and now in spring. Winter was off season. They have been taught in small groups about the rules, techniques and of course the actual playing.

Mukavaa on ollut etta saman ikaluokan tytot on pistetty yhteen. Ja kaikki ovat tuttuja toisilleen koulusta. Kivaa touhuta siis yhdessa kavereiden kanssa. 

It's been nice that girls from the same age group have been put together. Everyone knows everyone from school so it's nice to play with friends.

Syksylla isomman neidin ryhmaa ohjasi kaksi lukiolaistyttoa, jotka itsekin pelasivat jalkapalloa. Ajattelin aluksi etta se oli kiva idea mutta kaytannossa se ei toiminut yhtaan. Nailla ohjaajilla ei ollut minkaanlaista kasitysta miten pitaa tytot hyppysissaan. Ja valitettavasti homma oli enemman leikkimista kuin jalkapallon saloihin tutustumista. Nyt kevaalla ryhmat jaettiin uudestaan ja ohjaajana on ollut mies. Nyt ovat oppineetkin jotain. :)

In the autumn Big Miss was put in a small group lead by two high school girls who played football themselves. I first thought it was a great idea but in practise it didn't work at all. These coaches didn't have a clue how to handle the girls. And unfortunately it was more playing than playing. In the spring the groups were reorganised and this time our Miss got a great coach. Man this time. And a dad, so he knew what he was doing in terms of handling the girls. Now the girls have learned something as well. :)

Lauantai aamut onkin kuluneet mukavasti kentan laidalla. Onneksi on ollut lamminta niin etta olen sentaan saanut kasitoita tehtya. Parit villasukat jne. Nyt jaa tamakin sitten silla lauantaina oli viimeinen kerta. 

Saturday mornings have been spent at the edge of the field. Luckily it's been warm so that I've been able to bring my knitting projects along. Couple of woollen sock etc. Now this will end as it was the last time on Saturday.

Hauskaa on ollut kuitenkin seurata tyttojen kehittymista ja pelaamista. Hyvin on opit menneet perille mutta aikamoisessa lahassa sita viela ollaan pallon perassa. Ja jos joku tytoista kaatuu pelin tiimellyksessa kaikki pysahtyvat ja kaatunut autetaan ylos ja kysellaan etta oletko kunnossa ja halataan. Ihania ovat! Ei samanmoista nay poikien peleissa. :) 

It's ben fun to follow and see how they have developed and watch while they play. They've learned a lot even though they still play in a quite tight group around the ball. And if one of the girls happen to fall down during the game everyone stops immediately, the fallen girl will be helped up making sure she's ok and hugging her before game resumes. They are so adorable! You won't see the same with the boys. :)

Ensi vuonna taitaa jalkapallo meilta kuitenkin jaada. Suurin osa ellei kaikki tytoista on siirtymassa ns travel soccer ryhmaan. Tarkoittaa sita etta pelataan muiden kaupunkien joukkueita vastaan. (Nyt ollaan siis pelattu vain toisia oman porukan ryhmia vastaan.) Harjoituksia olisi pari kertaa viikossa ja sitten peli kolmantena paivana. Meille taitaa riittaa tanssi. Katsotaan nyt mutta vaikka jalkapallo onkin ollut neidin mielesta kivaa niin ei se taida kuitenkaan olla ihan niin kivaa. Muutenkin hirmuisen harrastusmaaran haaliminen tuntuu edelleen vieraalta. Taallahan se on kovin yleista etta yhdella lapsella saattaa olla 3-5 eri harrastusta/urheilulajia, joihin sitten vanhemmat kuskaa. Mina en siihen ralliin lahde. Yksi tai korkeintaan kaksi saa luvan riittaa. Lapset tarvitsevat myos aikaa ihan rauhoittumiseen ja leikkimiseen pitkien koulupaivien jalkeen. 

I have a feeling that next year she won't be doing football. Most of the girls if not all will move to travel soccer. This means that they would play against other towns instead of playing against each other as they have now done. Practise twice a week and game on a weekend. I think dance will be our thing. Let's see. Even though she likes football I doubt that she likes it that much. Also I feel very strongly against getting lots of hobbies for the girls. Here it's very common for one child to have 3-5 different hobbies/sports where parents then taxi them. I don't want to start that rally. One or maximum two are enough. Children need also time to relax and play after long school days.

Saamani blogi haaste / Blog challenge I got

Tama blogihaaste tuli jo helmikuussa. Anteeksi Ansku etta vastaaminen on kestanyt nain havyttoman kauan mutta tartun tahan kuitenkin koska niin lupasin ja aihe on mielenkiintoinen. Sain siis haasteen Anskulta, joka kirjottaa Ansku BCN blogia. Kiitos haasteesta! (Kuvat eivat liity mitenkaan tahan haasteeseen.)

This blog challenge came already in February. I'm so terribly sorry Ansku that the actual getting to it has taken illegally long. But as I promised I would do it and the topic is very interesting. So, I got the challenge from Ansku who writes Ansku BCN blog. Thanks for including me in it! (The pictures are not about this challenge at all.)

Haaste menee nain:

1. Kerro minkalainen rooli kestavalla ja eettisella toiminalla on sinun elamassasi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mika sinulla on ollut kestavasta matkailusta.

3. Haasta mukaan vahintaan kolme muuta blogia.

Kerron jo tassa vaiheessa etta en meinaa enaa ketaan yksittaista haastaa, koska olen niin myohassa taman vastaukseni kanssa. Jos joku haluaa haasteeseen tarttua niin ole hyva vaan. :)

The challenge goes like this:

1. Tell about the role of sustainable and ethical actions in your life.

2. Tell about a positive experience you've had about sustainable traveling.

3. Challenge three blogs to join the challenge.

I'm telling already now that I'm not going to challenge anyone per se as I'm so late with this myself. However, if someone wants to grab the challenge from here, please do so. :)

1. Kerro minkalainen rooli kestavalla ja eettisella toiminnalla on sinun elamassasi.

Myonnan heti alkuun ettei meidan perhe ole mitenkaan puhdas pulmunen tassa asiassa mutta yritamme toki olla jarkevia. 

Meilla kierratetaan kaikki mita voidaan. Pihan peralla on komposti, johon kiikutan paivittain keittiosta tulevavt biojatteet. Paperi, pahvi, lasi ja pakkausmuovit kierratetaan kaupungin puolesta. 

Amerikassa julkisten kulkuneuvojen kaytto voi olla todellakin haasteellista ja jopa mahdotonta, jos asut vahankin kauempana isosta kaupungista. Meidan kaupungin keskustan lapi kulkee yksi ainoa bussilinja ja vain ja ainoastaan yhteen kohteeseen. Ilman autoa ei ison kaupungin ulkopuolella asuva ei vain parjaa. Meilla on kaksi autoa. Yhdella autolla selviaminen olisi myos hankalaa koska mies on toissa ja muut kuskaamiset ja kaupassakaynnit jaa minulle.

Kauppaan kun menen minulla on omat kassit mukana. Ei tule muovipussijatetta. Ja jos omat kassit unohtuu pyydan paperikassit (jotka on tehty kierratetysta paperista) jotka voi sitten kierrattaa eteenpain. 

Koska pidan kasitoista tykkaan tehda tytoille ja itselleni vaatteita. Kankaat, joista vaatteet teen on yleensa orgaanisista materiaaleista (tai ainakin mahdollisimman paljon). Maksan laadusta enemman mutta saanpahan kestavaa. Vaatteet kiertaa meilla myos. Isommalta neidilta pienemmalle ja kun pienempi kasvaa niista niin hyvkuntoiset vaatteet menee eteenpain joko ystavien lapsille tai hyvantekevaisyyteen. Aikuistenvaatteissa sama juttu: niita annetaan eteenpain joko ystaville tai hyvantekevaisyyteen riippuen vaatteista. Tavara kiertaa myos eteenpain jos se ei ole rikki tai muuten kayttokelvoton. 

Hyvantekevaisyyteen antaminen taalla USAssa tuntuu olevan aika iso juttu. Jarjestoja on jos jonkinmoisia. Osa myy tavarat ja kayttaa niista saadut rahat sitten auttamiseen. Osa jakaa tavarat suoraan niita tarvitseville. Olen yrittanyt opettaa lapsille myos sita ettei hanstraaminen ole hyvaksi ja antamisesta tulee hyva mieli. Jouluisin kumpikin tytoista valitsee yhden tai kaksi lelua, jotka viedaan sitten vahavaraisten lasten lelukeraykseen niin etta joku lapsi saa lelun jouluksi. 

Shoppailu on kivaa....... mutta yritan olla ostamatta tarpeetonta. Minakin mielummin kaytan enemman rahaa maksaakseni laadusta (en niinkaan merkista) kun etta ostan jotain, jonka saa parin kayttokerran jalkeen heittaa menemaan. 

Eli teemme parhaamme.  Parannettavaa olisi vaikka kuinka mutta juuri tassa elamantilanteessa tama tuntuu olevan se mihin kyetaan juuri nyt.

1. Tell about the role of sustainable and ethical actions in your life.

I'm going to confess right now that our family is not perfect in any means in these areas of life. We do try to be sensible though.

We recycle everything we can. We have a compost heap at the back of the garden where I take daily all our biodegradable kitchen waste. Paper, cardboard, glass, metal and packing plastic is recycled through the town every week.

Here in the US using public transportation can be challenging and even impossible if you live even slightly outside of a big city or town. We have one bus line going through our town and that goes only to one destination if your intended  place is not on the route you'll need a car. We have two cars. managing with one would be also a challenge as my husband need a car to get to work and I need a car to do all the other things (carpooling, groceries, errands).

When I go to the store I have my own bags with me. No plastic bag waste. And if I had happened to forget my bags I ask for paper bags (which have been made of recycled paper) that I can recycle again.

As I like needle crafts I like to make clothing for myself and the girls. The fabric that I make the clothes from are almost always made of organic materials or as much organic as possible. I pay for the quality more but I do get clothes that will last longer. We also recycle our clothes. From Big Miss to Little Miss and then after her to someone we know or we donate. Same with the adults' clothes: we give them forward or donate them depending on the clothes. The other stuff as well will go forward if it's not broken or unusable.

Donating your things here in USA seems to be a big thing. There are lots of organisations who ask for donations. Some sell the things and  use the money to help. Some deliver the items directly to those in need. 

I've tried to teach my children that hoarding is not good and giving makes you feel good. So we practise: at Christmas time both girls pick a toy or two to give to children who don't have toys and this way making sure that at least some children will have a Christmas present.

Shopping is nice...... but I try not to buy things that I don't need. So I don't go shopping very often. I too like to spend a bit more money on quality (not so much on the brand) rather than buying something that I have to throw away after two times of using as it's falling apart. 

So, we do our best and yes, there's so much more we could do but right now, right in this point of life this seems to be enough. 

2. Kerro jokin mukava kokemus mika sinulla on ollut kestavasta matkailusta.

Taytyy myontaa etta olen ollut erittain iloisesti yllattynyt siita kuinka kierratysta harjoitetaan Disney Worldissa ja kuinka siihen kehoitetaan. Paivat ovat kuumia. Vetta kuluu ja ihmiset tuovat repuissaan puistoalueille hirmuiset maarat kaupasta ostettuja vesipulloja. Olen huomannut viimeisen kahden kayntikerran aikana sen etta pullojen kierratykseen kannustetaan. Yha enemman ja enemman nakyy pullojen kierratykseen tarkoitettuja roskiksia. Ja todellakin naiden roskisten maara on lisaantynyt koko ajan. Varmasti pulloja menee viela vaikka kuinka ja paljon ihan tavalliseenkin roskikseen mutta ilokseni huomasin sen kuinka ihmiset todella kayttivat naita pulloroskiksia. Hienoa!

2. Tell about a positive experience you've had about sustainable traveling.

I have to admit that I've been extremely positively surprised how recycling is practiced in Disney World and how people are encouraged to do it. Days are hot. People drink a lot of water and they carry huge amounts of store bought water bottles with them to the parks. I have noticed during the last two visits that DW encourages people to recycle the bottles. More and more you can see and find bottle recycling rubbish bins. And really the amount of these particular rubbish bins has increased. I'm sure there are still numerous bottles that are put in the normal rubbish but to my joy I've noticed how people really use these bottle bins. Wonderful!

Kuten ylla jo mainitsinkin niin enpa haasta ketaan yksittain vaan jos haaste kiinnostaa, ota koppi.

Like I already mentioned above I'm not challenging anyone per se. If this interests you: catch!

Kiitos Anskulle viela haasteesta! Tama oli mielestani hyva haaste. Tarkea asia mietittavaksi ihan kaikille vaikkei haastetta olisi saanutkaan. Tulevaisuuteen pitaa panostaa ja jokaisen kannettava kortensa kekoon etta lapsillamme olisi terveempi maapallo asua.

Thanks Ansku once again for the challenge. This was a really good one. It's an important topic to think about even if you didn't get the challenge. We have to make our input for the future and we all have to make sure that our children have healthier Earth to live in. 

Project 365 week 21

Project 365 week 20

Onko mun vauva enaa vauva? / Is my baby a baby anymore?

Meidan pikkuneiti taytti eilen nelja. Mina kauhuissani mietin moneen otteeseen mihin aika oikein katoaa. Mihin mun vauva on kadonnut? Miten han on kasvanut niin isoksi? Missa vaiheessa kasvaminen on tapahtunut? Vastahan tuo syntyi!

Our Little Miss turned four yesterday? I was wondering several times where the time has gone? Where has my baby disappeared? How she has grown so big? At what point did she grow? She was just born for heavens sake!

Han on minun kukkaistyttoni! Kaikki kukat pitaisi poimia!

She's my flower girl! She's always picking up flowers!

Han on mun hoponassu! Aina hopsottelemassa asiasta jos toisesta.

She's my silly pants! Always being silly about one thing and another. 

Han on mun pusumoottori! Aina antamassa pusuja ja haleja.

She's my loveydovey! Always giving kisses and hugs.

Han on mun rimprempsa! Aina pitaisi olla mekko paalla. Pitsit, kimallukset ja horhelot on ihania.

She's my girly girl! She always wants to wear a dress. Lace, glitter and all kinds of girly stuff are wonderful.

Han on mun tanssityttoni! Viela enemman kuin isosiskonsa.

She's my dancer! Even more so than her big sister.

Talla tytolla jos sailyy elamaniloisuus talla tasolla kuin hanella on nyt, niin han paasee pitkalle. 

If her joy of life stays at the level she has now, this girl will go far. 

Synttarisankari sai skootterin alleenn ja silla onkin sitten paineltu menemaan ihan koko ajan. Kohta ei mami pysy perassa.

She got a scooter for the birthday and she's been on it after that the whole time. Soon she'll go so fast that mummy won't be able to keep up with her.

Mun sydan on puoliksi Texasissa / Half of my heart is in Texas

Kevatlomalla huhtikuun loppupuolella kaytiin tyttojen kanssa Texasissa. Tarkemmin San Antoniossa. Viimeisesta vierailusta on virahtanyt kymmenisen vuotta.  Olin vaihto-oppilaana siella vuonna yks ja kaks. Sen jalkeen olen pitanyt tiiviisti yhteytta isantaperheen kanssa ja kaynyt useamman kerran kylassa. He myos kertaalleen Suomessa ennen kuin me muutimme tanne. Se oli aikamoinen vuosi silloin ja todella upea. Aukaisi nuoren tyton silmat.

During the spring break towards the end of April the girls and I made a trip to Texas. More specifically in San Antonio. My last visit there was about ten years. I was an exchange student there way back in time. After that I've kept in close touch with my host family. I've gone back several times and they have been to Finland once before we moved here. That year was quite something and absolutely wonderful. It opened the eyes of a young girl.

Heilla oli silloinkin koiria. Chihuahua rotuisia. Niita oli silloin kolme. Nyt kaksi. Ja kaikki siina valissa ovat olleet myos samaa rotua. Tama kaunokainen on nimeltaan Ellie. 

They had dogs then too. Chihuahuas. Then they had three. Now two. And all in between have been the same breed as well. This beauty is called Ellie.

Tytot tykastyivat patiolla olleeseen vanhaan yksikatiseen, joka toimi leikkikolikoilla. Jack pot tuli pariinkin otteeseen ja silloin masiina tuli hulluksi. Musiikkia, valoja, kolikkojen kilinaa. Mutta se oli tytoista niin hauskaa. :)

The girls fell in love with an old slot machine at the patio which worked with fake coins. They got Jack Pot few times and the machine just got crazy after that. Music, lights, coins clinking together. But it was sooooo much fun for the girls. :)

Tallaisena muista Daddy D:n silloinkin. Puhelimessa, paperinsa edessa. Muistoja muistoja!

This is how I remember Dad from back then as well. On the phone, with his papers. Memories, memories!

Ellie vallyjen valissa. Toinen koirista Peanut, karkasi aina kameran luota.

Ellie under her blanket. The other doggie, Peanut, fled always from the camera.

Mom D. oli aina keittiossa. Leipoassa, tekemassa ruokaa. Ihanaa oli etta han leipoi tyttojen kanssa ja kaikilla heilla tuntui olevan tosi kivaa. 

Mom D. was always in the kitchen. Baking, cooking. It was so lovely that she baked with my girls and they all had so much fun.

Valitettavasti meilla ei ollut montaa paivaa yhdessa. Mom ja Dad ovat molemmat jo yli 80. Vaikka selkavaivat kiusasivatkin ja he pahoittelivat koko ajan ettei ohjelmaa ollut niin se ei haitannut ollenkaan. Halusin meidan olevan vain yhdessa. Ja niin me teimmekin. Juttelimme paljon. Mom ja meidan isompi neiti kehittivat aamuisin oman tapansa jutella yhdessa ennen kuin muut herasivat. Minusta se oli hirmuisen herttaista. Pikkuneiti puolestaan oli selkeasti Daddyn kaveri. 

Unfortunately we didn't have very many days together this time. Mom and Dad are both over 80. Even though a sore back was bothering they were sorry that nothing wasn't planned. But that didn't bother me at all. I just wanted us to be together. And that's just what we did. We talked a lot. Grandma and Big Miss had morning talks early before others woke up. I thought it was super sweet. Little Miss on the other hand was Grandpa's girl.

Otin muutaman kuvan tytoista Grandpa ja Grandma D:n (nain tytot heita kutsuvat) kanssa. Daddyn selka oli niin kipea ettei seisominen kuvauksen aikana onnistunut. Odottaa leikkausta, jonka pitaisi auttaa. Tajusin vasta kotona etten ottanut yhtaan kuvaa itsestani heidan kanssaan. Nyt harmittaa. Pitaa siis suunnitella uusi reissu. 

I took few pictures of the girls with Grandpa and Grandma D. (this is how our girls call them). Dad's back was so sore that he couldn't really stand for the photos. He's waiting for a surgery which should give immense relief. Only at home I realised that I didn't take any pictures of me with them. I'm really annoyed and sad. We have to plan another trip down there.