Mun sydan on puoliksi Texasissa / Half of my heart is in Texas

Kevatlomalla huhtikuun loppupuolella kaytiin tyttojen kanssa Texasissa. Tarkemmin San Antoniossa. Viimeisesta vierailusta on virahtanyt kymmenisen vuotta.  Olin vaihto-oppilaana siella vuonna yks ja kaks. Sen jalkeen olen pitanyt tiiviisti yhteytta isantaperheen kanssa ja kaynyt useamman kerran kylassa. He myos kertaalleen Suomessa ennen kuin me muutimme tanne. Se oli aikamoinen vuosi silloin ja todella upea. Aukaisi nuoren tyton silmat.

During the spring break towards the end of April the girls and I made a trip to Texas. More specifically in San Antonio. My last visit there was about ten years. I was an exchange student there way back in time. After that I've kept in close touch with my host family. I've gone back several times and they have been to Finland once before we moved here. That year was quite something and absolutely wonderful. It opened the eyes of a young girl.

Heilla oli silloinkin koiria. Chihuahua rotuisia. Niita oli silloin kolme. Nyt kaksi. Ja kaikki siina valissa ovat olleet myos samaa rotua. Tama kaunokainen on nimeltaan Ellie. 

They had dogs then too. Chihuahuas. Then they had three. Now two. And all in between have been the same breed as well. This beauty is called Ellie.

Tytot tykastyivat patiolla olleeseen vanhaan yksikatiseen, joka toimi leikkikolikoilla. Jack pot tuli pariinkin otteeseen ja silloin masiina tuli hulluksi. Musiikkia, valoja, kolikkojen kilinaa. Mutta se oli tytoista niin hauskaa. :)

The girls fell in love with an old slot machine at the patio which worked with fake coins. They got Jack Pot few times and the machine just got crazy after that. Music, lights, coins clinking together. But it was sooooo much fun for the girls. :)

Tallaisena muista Daddy D:n silloinkin. Puhelimessa, paperinsa edessa. Muistoja muistoja!

This is how I remember Dad from back then as well. On the phone, with his papers. Memories, memories!

Ellie vallyjen valissa. Toinen koirista Peanut, karkasi aina kameran luota.

Ellie under her blanket. The other doggie, Peanut, fled always from the camera.

Mom D. oli aina keittiossa. Leipoassa, tekemassa ruokaa. Ihanaa oli etta han leipoi tyttojen kanssa ja kaikilla heilla tuntui olevan tosi kivaa. 

Mom D. was always in the kitchen. Baking, cooking. It was so lovely that she baked with my girls and they all had so much fun.

Valitettavasti meilla ei ollut montaa paivaa yhdessa. Mom ja Dad ovat molemmat jo yli 80. Vaikka selkavaivat kiusasivatkin ja he pahoittelivat koko ajan ettei ohjelmaa ollut niin se ei haitannut ollenkaan. Halusin meidan olevan vain yhdessa. Ja niin me teimmekin. Juttelimme paljon. Mom ja meidan isompi neiti kehittivat aamuisin oman tapansa jutella yhdessa ennen kuin muut herasivat. Minusta se oli hirmuisen herttaista. Pikkuneiti puolestaan oli selkeasti Daddyn kaveri. 

Unfortunately we didn't have very many days together this time. Mom and Dad are both over 80. Even though a sore back was bothering they were sorry that nothing wasn't planned. But that didn't bother me at all. I just wanted us to be together. And that's just what we did. We talked a lot. Grandma and Big Miss had morning talks early before others woke up. I thought it was super sweet. Little Miss on the other hand was Grandpa's girl.

Otin muutaman kuvan tytoista Grandpa ja Grandma D:n (nain tytot heita kutsuvat) kanssa. Daddyn selka oli niin kipea ettei seisominen kuvauksen aikana onnistunut. Odottaa leikkausta, jonka pitaisi auttaa. Tajusin vasta kotona etten ottanut yhtaan kuvaa itsestani heidan kanssaan. Nyt harmittaa. Pitaa siis suunnitella uusi reissu. 

I took few pictures of the girls with Grandpa and Grandma D. (this is how our girls call them). Dad's back was so sore that he couldn't really stand for the photos. He's waiting for a surgery which should give immense relief. Only at home I realised that I didn't take any pictures of me with them. I'm really annoyed and sad. We have to plan another trip down there.