Huomisestako parempi? / Tomorrow a better day?

Paassa surisee. Takki tyhja. Perjantai. Viikonloppu edessa.... ja pakkausta. Tanaan en saanut pakattua yhta ainokaista laatikkoa. Istuin poydan aaressa tayttelemassa vakuutuspapereita, isomman neidin uuden koulun ilmottautumiskaavakkeita ja vaikka kuinka monta muuta kaavaketta samaan osoitteeseen. Nyt pitaisi viela paasta kopioimaan vaikka mita muita papereita ja dokumentteja.
Olen siis pakkaillut sellaisia tavaroit, joita ei tarvita. Yrittanyt menna huone tai huoneenosa kerrallaan niin etta tavarat pysyisivat yhdessa.
Vuokraisantamme on ollut todella vaikea. Mikaan ei suju niin kuin pitaisi tai silla aikataululla mika on luvattu. Se on vienyt energioita aika tavalla kun joutuu huolehtimaan viela sellaisestakin asiasta, jonka pitaisi hoitua hyvinkin helposti. No, ei ole hoitunut. Nyt vaan yritetaan selvita hengissa muuton yli siihen paivaan jolloin lomalle lahto koittaa.
Tieda aistivatko tyttaret rakkaat mamin ja daddyn ahdistuksen ja turhautumisen ja vasymyksen, mutta neitien kinastelu tuntuu vaan lisaantyvan. Pikkuneidin jakamistaidot on koetuksella. Kaikki on hanen nyt ja aina ja ikuisesti. Silta ainakin tuntuu.
Tanaan on satanut vetta. Kuvat ovat eiliselta. Syksyn varit loistaa ja auringonvalossa puut nayttavat todella upeilta.

My head is humming. I feel completely drained. It's Friday. Weekend ahead of us...... and packing. Today I didn't manage to pack a single box. I sat by the table most of the day filling insurance papers and registration papers for Big Miss' new school (that was quite a pile of forms I had to fill). Now I need to get copies of umpteen other papers/forms.
So I've been packing things that we do not need. I've tried to get one room or area done at one time so that things will stay together.
Our land lord has been extremely difficult. Nothing goes as they are supposed to go or with the schedule they have been promised. This has been draining our energies having to worry about something that should be easy thing to deal with. None of that. Now we're just trying to manage and get to the day when we are finally leaving for our holiday.
The girls are possibly sensing all the anxiousness, frustration and tiredness in mummy and daddy as their bickering is ever more constant. Sharing is impossible for Little Miss. Everything is her's now, always and forever. At least that's how it feels like at the moment.
It's been raining today. The pictures are from yesterday. Autumn colours are beautiful and the trees look gorgeous in sun light.