Halloween tuli ja meni / Halloween came and went

Halloween on taalla, niin kuin tiedatte, iso juttu. Tana vuonna hankittiin molemmille uudet puvut. Normaalisti ollaan yritetty kayttaa kotona olevia tai kehittaa itse. Pikkuneiti sai aivan mielettoman hienon prinsessapuvun kun satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ihan pilkkahinnalla saimme hanen puvun. Ja isompi oli paattanyt etta han haluaa olla Hermione Granger Harry Potterista. Hanen pukuaan varten ostimme kaavun, kravatin ja taikasauvan. Kotoota loytyi aidin valkoinen kauluspaita, ja neidin omasta kaapista harmaa englantilaiseen koulupukuun kuuluva hame. Ei menty konkurssiin. Ja mika taalla on minusta kivaa on se etta Halloween puvut on enimmakseen jotain muuta kuin kauhujuttuja ja hirvioita jne. Prinsessoita, elaimia, supersankareita, noitia (sopoja sellaisia), poliiseja, lasten telkkarisajojen hahmoja.

As you know Halloween here is a BIG thing. This year we bought costumes for both girls. Normally we try to do with what we have or make our own. Little Miss got this gorgeous princess dress and only because I was in right place at the right time. I paid pennies for it. Big Miss had decided that she wanted to be Hermione Granger from Harry Potter. We bought the robe, tie and wand for her. From home we found my white shirt and her grey school uniform skirt. (No, she doesn't wear a school uniform to school..... it's just something we bought her last time in England.) No bankruptcy. What I like here about Halloween is that costumes are mostly something else than horror and gory monsters and mummies. Princesses, animals, super heroes, cute witches, police, cartoon characters.

Pikkuisen koulussa pidettiin pienimuotoinen Halloween "juhla" tai paraatiksi he sita kutsuivat. Saivat kaikki pukeutua ja sitten patsastelivat asuissaan vanhempien ihasteltavina. 

Little Miss had a Halloween Parade at her school. All children got to dress up and parade for the parents to ooh and aah.

Iso neiti taytti vuosia juuri ennen Halloweenia. Viimeinen yksinumeroinen luku. Hui! Mihin tama aika ihan oikeesti haviaa. Pikkuinenkin itki yksi ilta kun han ei halua tulla isoksi ja painavaksi niin ettei Mami jaksa enaa nostaa syliin. 

Big Miss had her birthday just before Halloween. Last one digit birthday. Yikes! Where does this time really disappear. Little Miss was crying one night that she doesn't want to grow big and heave so that Mummy can't pick her up anymore and hold her.

Kerrankin Halloween osui viikonlopulle ja mehan tietysti kaytimme tilaisuuden hyvaksi ja pidimme Halloween synttarit. Vieraita pyydetiin pukeutumaan ja koristeluitakin piti tehda. Ei mitaan kamalan pelottavaa mutta vahan jotain seittia ja hamahakkia, lepakkoa, oranssit valot jne. Juhlat onnistui mukavasti pienen tyttoporukan voimin. Katsottiin elokuvaa ja herkuteltiin (mm. muumionakkeja).

For once Halloween was during the weekend so we decided to have a Halloween birthday party. We asked the guests to arrive in costumes and we decorated some as well. Nothing scary but little bit of spider webs, spiders and bats, orange lights etc. The party was a success with a small group of girls. We watched a movie and ate goodies (e.g. mummified sausages).

Pari kaveria jai myos juhlan jalkeen karkkikeppostelemaan meidan kanssa. Lapsilla oli hauskaa ja kaikki paivan jannitys odottamisineen, juhineen ja kohokohtana kai karkinhaku sai pikkuneidin simahtamaan heti kun paasi kotiin. Harmittamaan jai vain yksi asia. Ja sekin vain meita aikuisia. Me olimme paattaneet jattaa karkit ulos kulhoon (mukana lappu jossa luki: Happy Halloween! Take two and enjoy) ettei koira haukkuisi joka ikinen kerta kun ovikello soisi. Kello 20.15 se oli viela siina kun tulin tyttojen kanssa kotiin. Klo 20.40 se oli viela siina kun yhta ison neidin kaveria haettiin kotiin. Klo 21.15 koko kulho oli kadonnut rappusilta kun vein koiruuden ulos. Sita ei nakynyt missaan. Kavin pikaisesti sita etsimassa mutta eipa pimeassa paljoa mitaan nay. Seuraavana aamuna kiersin koiran kanssa naapurustoa. Ei nakynyt kulhoa missaan. Joku oli ottanut koko kulhon mukaansa. Eika muuten ollut meidan kulho ainoa, joka oli kadonnut. Lenkilla nimittain nahtiin ihan omituisessa paikassa kulho, jossa oli myos lappu etta ota pari karkkia. En tieda mista se oli. Omaa kulhoa ei koskaan loytynyt. Harmittaa, koska se oli mun salaattikulho ja melkein jokapaivaisessa kaytossa. Onneksi ei kallis eli sen puoleen ei harmita mutta kuitenkin. Kuka aalio tekee jotain noin tyhmaa? En tieda. Mutta tuli vahan sellainen olo ettei tee ensi vuonna mieli laittaa karkkia ulos ollenkaan.

Few friends stayed to trick or treat with us. The children had fun and all the excitement of the day starting with waiting for the party, the party itself and then trick or treating got Little Miss so tired that she fell asleep right after getting back home. One thing upset me though. And I mean it upset us parents. We had left a bowl on the front steps (with a note that said: Happy Halloween! Take two and enjoy!) so that our dog wouldn't bark every time the door bell rang. At 8.15pm when we got home it was still there. At 8.40pm it was still there when our last guest left.  At 9.15pm the bowl was nowhere to be seen when I took our dog out. I had a quick look for it but couldn't see anything in the dark. It was gone! Next morning I walked around the neighbourhood with Mr G. but couldn't see any trace of it. Someone had took it! We did find another bowl with a note about taking only few pieces of candy in a strange place. I don't know from which house it was from.  I haven't found my own bowl. It was my salad bowl and I use it almost daily so I'm a bit upset. It wasn't expensive but I really liked it. Not very nice trick I must say. I don't know who did it but it has got me so angry that I'm thinking of not putting any candy outside next year at all.