perjantai 7. joulukuuta 2012

Perjantai ilta / Friday evening

Nakojaan isannan topposessa oli mukava tiirailla paivan tapahtumia.
Postitonttuilin loppuihin paketteihin osoitteet ja tullilaput valmiiksi. Kiikutin ne myos postiin. Nyt on postitonttuilut tonttuiltu. Enaa jaljella kateen annettavat kortit. Iso helpotuksen huokaus.
Perjantain pitaisi vaan sujuvasti liukua viikonloppuun. Ei vaan taalla. Perjantai tuntuu olevan se koetinkivi minulle. Niin tanaankin. Normaalisti isompi on sentaan koulussa. Tanaan ei koulua ollut. Iltapaivalla sitten ison neidin balettitunti ja sielta ruuhkassa ajaminen kotiin. Ja kotona iltarumba. Blaah! Huomenna kuitenkin lauantai. Tosin eipa se taaskaan paljoa helpota kun mies tekee toita. Josko tama olisi nyt viiminen viikonloppu kun niita viikonlopputoita pitaa tehda. Reppana on tehnyt kaiket illat ja viikonloput kuukauden ajan tauotta puskien 14-16h paivia. En voi sanoa olevani kateellinen.

Apparently my husband's slipper was a good place to study today's going ons.
Rest of the postal frenzy has been done and dealt with. Only the card which will be delivered straight to hand still remain. I can let out a big sigh of relief.
Friday should slide by nicely into weekend. Not here. Friday's are the biggest obstacles for me. Also today. Normally the older miss is in school for few hours but not today. No school today. And then her ballet class in the afternoon and getting back from there in the rush hour. And then the evening rumba on top of that. BLAAAH! However, tomorrow is Saturday. I just don't think it will bring any help into my days as my husband is working again. I wish this was the last weekend he has to work. The past month he has been working 14-16 hour days including weekends. Poor dear. I cannot say that I envy him.




torstai 6. joulukuuta 2012

Linnan juhlia ja postitonttuilua / President's reception and posting frenzy

Aloitetaan taas tonttutytto Marme Laadidaadin toilailuista. Neiti oli sitten paattanyt keinumaan valoisen tonttutyton kanssa ja keikkui siella niin vaarallisen nakoisesti ettei tosi. Ja sieltahan se alas kiepsahti. No, pitihan se neiti ylos saada, mutta kun siihen ei saanut koskea. Kekselias esikoisemme juoksi keittioon ja kaivoi laatikosta grillipihdit, joilla Marme nostettiin takaisin sinne keinuun kiikkumaan. :) (Valitettavasti neidin keinumisista ei talla kertaa ole kuvaa.)
Pitihan se linnanjuhliakin pikkasen katsoa. Fiilis ei ole kuitenkaan ihan sama kun taalla ei ole puolipaivakaan kun juhlat alkaa Suomessa.
Samalla kun niita linnanjuhlia tollotettiin tietokoneelta niin leikin postitonttua. Suomeen menevat paketit piti saada postituskuntoon. Niita mina olen sitten pitkin paivaa vakerrellyt kasaan. Joulukortit tein eilen ja tilasinkin, ja sain ne tanaan. Kirjoittelin sitten joulukortitkin valmiiksi, osoitteineen ja kaikkineen. Kolme pakettia sain jo tanaan postiin. Huomenna loput kolme. Kortitkin on siis kaikki kirjoitettu ja Eurooppaan menevat postitettu tai lahdossa huomenna. Sitten voikin huokaista helpotuksesta.

Let's start again with elf girl Marme Laadidaadi's adventures. Miss had decided to climb up to swing with our white elf girl and was teetring on the swing very precariously. And true enough she did fall down from there. We did have to get her up but how to do it when we were not supposed to touch her. Our eldest very cleverly ran to kitchen and got grilling thongs with which we lifted Marme back up. :) (Unfortunately there's no picture of her swinging adventure.)
I did have to watch the president's independence day reception through the Internet. Not quite the same feeling as watching it live back home in the evening as it wasn't even noon here.
As I was watching the reception I was in a postal frenzy. I had to get all the parcels going to Finland ready. I did make our christmas card yesterday and ordered it as well and picked them up today. So, I was also able to write all the cards as well and mail all the international ones today or tomorrow. I got three parcels to the post office today and will take the rest three tomorrow. After that I can let out a big sigh of relief.



Suomi neito / Maiden Finland

Kaksi kynttilaa syttyy illalla tassakin kodissa kaikkien niiden muistoksi ja kunniaksi, jotka aikaansaivat meille itsenaisyyden ja heille, jotka taistelivat Suomen itsenaisyyden sailyttamiseksi. Kylla tama paiva aina laittaa miettimaan kuinka onnekkaita me Suomalaiset olemme. Ja nyt kolmatta itsenaisyyspaivaa ulkosuomalaisena viettavana paivan merkitys on vain lisaantynyt ja kynttiloiden sytyttaminen tuntuu hirmuisen tarkealta.
En tieda kenen tama runo on mutta se kuvaa hienosti sita tunnetta, joka on myos minulla sydamessani.

Yks voima sydämehen kätketty on,
Se voima on puhdas ja pyhä,
Se tuttuko on vai tuntematon,
Niin valtaa se mieliä yhä,
Salamoina se tuntehet saa palamaan,
Se taivaast' on kotoisin kerrotaan,
Ja isänmaa on sen nimi.

Se tunnussana se Suomenmaan
Vei urohot kuolon teille,
Vei nälkää, vaaroja voittamaan,
Vei valoa voittamaan meille;
Ja rauhan töissä se ollut on
Se toivon tähti sammumaton,
Joka tien vapautehen viittaa.

Niin aina olkohon Suomenmaass'!
Ain' uljuutt', uskollisuutta!
Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas
Vapautta ja valoa uutta!
Tää maa se ei koskaan sortua saa.
Eläköön tämä muistojen, toivojen maa,
Eläköön, kauan eläköön Suomi!

Hyvaa 95-vuotis syntympaiavaa Suomi neito!

Two candles has been lit in this household as in so many Finnish homes in Finland and abroad to remember and honor those who made Finnish independence reality and to those who fought to maintain it. This day always makes me think how lucky we Finns actually are. And as I celebrate our independence abroad for the third year in a row the meaning of this day just deepens and lighting the candles feel more and more important.
I'm sorry but I don't have a translation for this poem which describes the feeling of being a Finn.

Happy birthday 95 year old Maiden Finland!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Aarteita / Treasures

Tanaan tonttuneiti Marme Laadidaadi loytyi keittion lampusta keikkumasta. HUH!
Kaivoin kaapista suuren aarteen, aarteen joka paasee yleensa esiin vain erityisina juhlapaivina ja jouluna. Aarre on nimittain isoisoaitini tekema poytaliina. Kaikki yksityiskohdat han on itse kirjaillut seka kasin ommellut reunat. Hanen katensa jalki on jotain niin uskomattoman upeaa etten pysty olemaan hammastelematta sita joka kerta kun levitan liinan poydalle. Ihanaa etta minulla on tallainen aarre. Han on myos kirjaillut ristipistolla kaitaliinan porojen alla, joululahjaksi isalleni ja aidilleni vuonna 1975.

Today elf miss Marme Laadidaadi was found sitting on our kitchen lamp.
I dug out one of my greatest treasures, a treasure which only is taken out for special occasions and at Christmas. This treasure is a table cloth made by my great grandmother. She's embroidered all the details by hand as well as sewn the edges by hand. The finish is so unbelievably beautiful that cannot stop wondering over it every time I put it on the dining room table. It's wonderful that I have such a treasure. She has also embroidered with cross stitch the runner under the reindeer. It was a Christmas gift for my mother and father in 1975.




Neljas viidentena / Fourth on the fifth

Eilen ei yksinkertaisesti kerennyt postailemaan. Mutta pitaahan Marme Laadidaadin tekoset selvittaa. Neiti loytyi takan manttelin paalta kranssin takaa kurkkimasta. Isompi neiti kirjoitti joulupukille kirjeen toiveistaan ja laittoi sen varovasti Marmen viereen joulupukille vietavaksi.

Yesterday was simply a day when I did not have a chance to post anything. But I do have to tell what Marme Laadidaadi was up to. We found her on the mantle piece behind a wreath. Our older miss wrote a letter to Santa Claus and placed is carefully next to the elf girl so that she would take it with her on her nightly reporting trip.


maanantai 3. joulukuuta 2012

Tontut valtasivat talon / Elf invasion

Voihan pulla! Marme Laadidaadi oli loytanyt eliset pullat ja mistas neititonttu loytyikaan tana aamuna? No, keittiosta puoliksi syodyn pullan aarelta.
Marme on tainnut kutsua kavereita meille kylaan silla tontut ovat vallanneet talon. :D

You can be sure that if there's something sweet to eat Marme Laadidaadi would find it. This morning we found her in the kitchen by a half eaten sweet bun.
We have a suspicion that Marme has invited some of her friends over as elves have taken over the house. :D






sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ensimmainen adventti / First advent

Marme Laadidaadi loysi itsellensa ratsun tanaan. Lieko kaynee sen selassa Korvatunturilla?
Koristeluhommat jatkui tanaan. Luulisi etta olisin saanut sen jo tehtya mutta ei tassa huushollissa saa rauhaa tehda mitaan. Pikkuneiti on ollut takiainen tanaan. Yo oli taas kovin levoton hanen kanssaan. Eiko tama jo tasta alkaisi sujumaan. Menikin ihan liian hyvin useampi yo. Huomiselle jai viela ison poydan liinan silittaminen ja laittaminen seka ulkojatkojohdon ostaminen ulkovaloille.
Adventtikynttelikko on pakattu muuton aikana niin hyvin ettei sita loytynyt mistaan. Luovutin kun olin kolunnut kellarissa parisenkymmenta laatikkoa. (Juu, meilla on siella vaikka viela kuinka tavaraa, jolle ei yksinkertaisesti ole muuta sailytystilaa.) Kynttila kuitenkin sytytettiin ja etsinta jatkukoon viikolla niin etta loytaisin sen ensi sunnuntaiksi.
Yleareenalta katselin adventin jumalanpalveluksen ja kuuntelin kaiholla entisen kuoron kaunista laulantaa. Jos olisin Suomessa olisin mita todennakoisemmin ollut heidan kanssaan linssiluteena. :)

Marme Laadidaadi found herself a steed. I wonder if she used him to go visit Santa last night to do her reporting?
Decorating continued today. You would think that we would have been able to finish it but you cannot get anything done here in peace. ;) Little miss has been a limpet today. Last night was very restless with her. I just hope her sleeping would start getting more restful. We did have too many good nights back to back for it to last. Tomorrow still need to iron the table cloth for the dining room table and buy an extension lead for the outside lights.
My advent chandelier has been so well packed during our move that I cannot find it anywhere. I gave up after going through about 20 boxes in the basement. (Yes, we still have lots of stuff without storage space.) However, we did light the first advent candle and I will continue my search to find the chandelier for next Sunday. I did watch the first advent service from yleareena which was recorded at my old home town. I listened with yearning how my choir friends were singing beautifully. If I was still living in Finland I would most probably have been singing with them. :)






lauantai 1. joulukuuta 2012

Koristelun aika / Time to decorate

Marme Laadidaadi oli loytanyt paikan mamin punaisesta "hurrikaanista". Harteille se oli kaaraissyt vanhemman neidin tontulle jattaman peiton, etta paasee lammittelemaan kylman yollisen matkan jalkeen.
Joulukuun alkamisen kunniaksi saimme myoskin hiukkasen lunta. Olen onnellinen. Tosin se sulaa, silla huomiseksi on luvattu taas +13C.
Tanaan kellarista kaivettiin joulukoristelaatikot esiin. Osa koristeista on jo loytanyt paikkansa. Osa viela odottaa. Huomenna toiveissa saada homma loppuun. Pikkuapulaiset on ihania mutta homma hidastuu kovasti. :)

Marme Laadidaadi had found a place in mummy's "huricane" lantern. On her shoulders she had wrapped a blanket, left by our oldest who was concerned that the little elf would be cold after her nightly trip.
In the honor of December starting we got a little bit of snow. I'm happy. However, it will melt very fast as the temperatures are going to be +13C/ 55F tomorrow.
Today we dug up our christmas decoration boxes. Some of the ornaments have already found their places, some will have to wait until tomorrow. Small helpers are wonderful but slows the work down considerably. :)







perjantai 30. marraskuuta 2012

Marme Laadidaadi

Meille ilmaantui tanaan tonttu. Hanen nimensa on Marme Laadidaadi. Han on joulupukin henkilokohtainen tiedustelijatonttu, joka toimittaa raportit taalta meilta paivittain joulupukille. Han on selkeasti tytto (hanella on nimittain korvakorut vanhempi neideista ilmoitti). Marme Laadidaadi, toi mukanaan kirjan, jossa selitettiin kuinka han toimii. Oisin han vilahtaa Korvatunturille raportoimaan, ja aamulla hanet loytaa aina uudesta paikasta. Haneen ei saa koskea tai han menettaa kykynsa puhua, eika nain ollen pysty kertomaan joulupukille mita taalla on tapahtunut. Jouluaaton aattona myohaan illalla Marme palaa takaisin Joulupukin luo ja lupaa palata seuraavana vuonna. Mielenkiintoista nahda miten Marme Laadidaadin lasnaolo meilla kotona vaikuttaa kayttaytymiseen. :)

An elf appeared at our house today. Her name is Marme Laadidaadi. She is Santa Claus's personal scout, who will report daily to Santa Claus what's been going on in our household. She's clearly a girl ("Mummy, she's got ear rings" the older miss informed me). Marme Laadidaadi brought a book with her where it was explained how she operates. During the night she flies to Korvatunturi tell everything and in the morning you will find her in a different spot from the previous night. You are not allowed to touch her or she looses her ability to tell Santa Claus if the child has been good or bad. In the evening/ night of Dec 23rd she will return to Korvatunturi and Santa but promises to return next year. It's going to be interesting to see how the presence of Marme Laadidaadi will affect the behaviour.


torstai 29. marraskuuta 2012

Puhelimen katkoista / From the depths of my phone

Loysinpa viela puhelimen katkoista kuvia Irlannin reissulta. :) Ja meinasin ne tahan laittaa. Kuvien koot on Instagramia ja sita sun tata. Sorry. Ja kylla mina muistan luvanneeni ne kuvat siita villatakista ja korustakin. Yritan saada aikaiseksi ne piakkoin.... nyt tuntuu etta on niin paljon tekemista ja touhua ettei meinaa saada aikaiseksi kaikkea haluamaansa. Joulukuukin on ihan juuri taalla.

I did find some random photos of our Ireland trip from the depths of my phone. :) And I intend to post them here. The photo sizes are a bit of this and bit of that. Sorry. And I do remember that I promised the photos of the cardigan and the necklace. I'll try to get them taken soon.... now it just feels that I have so much on my plate that I cannot get all the things done that I want to. December is also here, just around the corner.