Amerikkalaista politiikkaa ja ahdistusta / American politics and anxieties

Jos avaan television ja haluan kuulla uutisia niin sielta ei kylla mitaan muuta tule kuin presidenttikisan esivaaleista tai ehdokkaista.  Ihan kuin muuta maailmaa ei olisi olemassa. Ja tama siis CNN televisiokanavalta. Enpa ole siis televisota enaa aukaissut. 

If I open the TV and want to hear the news there's nothing else on except chatter about the presidential election primaries or the candidates. It's like the rest of the world doesn't exist. And we're talking about CNN TV channel. So, haven't been opening the TV a lot lately.

Kaynnissa on siis esivaalit (jotka kestavat kauan koska osvaltiot aanestavat eri aikoihin), joissa yritettaan selvittaa puolueiden varsinaiset presidenttiehdokkaat. 

Puoluejako demokraatit ja republikaanit on iso mutta talla kertaa republikaanit kiuhuvat myos puolueen sisaisesti. Republikaaneilla on presidenttikisassa on parhaimmillaan ollut 21 ehdokasta.  Talla hetkella heita on viisi. (Yksi heista on mahdollisesti putoamassa pian pois.)

So, we have the primary election going on (which take a long time as the states vote at different times), where the aim to decide the nominees for the each party for the actual election.

There's a big divide between the democrats and the republicans. But this time it's boiling also inside the republican party. There's been 21 nominees at one time in the Republican side. At the moment there's five of them.  (One is possibly dropping out soon.)

Loka lentaa. Suurimman osan republikaaniehdokkaiden kielenkaytosta on erittain ala-arvoista. Jopa siina maarin etten voi uskoa sita valilla todeksi. Tallainen kaytos ja kielenkaytto ei koskaan onnistuisi ainakaan Euroopassa. 

It's been dirty business. Most of the republican candidates use language that's been shoddy to say the least. And in the amount that it's sometimes very hard to believe it to be true. This kind of behaviour and use of language would never happen in Europe, I'm positive about that. 

Mieheni kanssa puistelemme paitamme, seuratessamme mita presidenttikisassa tapahtuu. 

My husband and I are just shaking our heads following what's happening in the presidential race.

Valitettavasti lapset eivat ole valttyneet kuulemasta aiheesta koulussa, kavereilta, opettajilta ja mediasta. Isomman neidin ihmetys erityisesti on ollut suuri kuinka aikuiset voivat puhua "noin rumasti toisille tai muista ihmisista". Olemmekin kayneet paljon keskusteluja nakemyseroista,  erilaisuuden kunnioituksesta, erilaisten mielipiteiden kunnioittamisesta, kaytostavoista, julkisuudesta ja yritetty selittaa miten presidentti taalla valitaan.  

Unfortunately the children have also heard about the topic and unacceptable behaviour of the candidates in school, from their friends and teachers and from the media. Big Miss especially, has been extremely amazed how adults can talk "so nastily to other people or of other people."  We have had several conversations already about difference of views, respecting difference, respecting difference of opinion, manners, publicity and media and tried to explain how president is elected here in America. 

Minulla on oma mielipiteeni ja pidan sen omana mielipiteenani suurimmaksi osaksi. Sen aion kuitenkin sanoa etta olen erittain pettynyt Amerikkalaisiin. En halua ottaa osaa poliittiseen keskusteluun, koska se ei todellakaan auta asiaa. En halua suututtaa myoskaan ketaan. En halua haastaa riitaa. Ihmettelen vain suuresti!

I have my own opinion and I will keep it to myself for the most part. However, I'm going to say that I'm extremely disappointed in Americans. I don't want to take part in the political discussion, as it won't help. I also don't want to make anyone mad. I don't want to pick a fight. I'm just extremely amazed!

Mina en voi aanestaa, koska en ole USAn kansalainen. Toivoisin etta olisin niin etta voisin vaikuttaa.  Olen erittain huolissani seuratessani presidenttikilpaa. Varsinainen aanestys presidentista tapahtuu vasta marraskuussa mutta tama show jatkuu sinne asti. Aikamoinen rumba siis viela edessa, aivan varmasti. 

I cannot vote as I'm not American citizen. I wish it would be so that I could give my voice to many.  I will admit that I'm worried as I'm following what's happening in the race to the White House. The actual vote for the president happens in November but this show is continuing and I'm sure will go on until then. Quite a hullabaloo still ahead of us. That I'm sure of. 

Project 365 Week 8

Valokuvausta San Diegossa / Photography in San Diego

Helmikuun alussa mina tytto pakkasin laukut ja lentelin San Diegoon ihan yksin, ilman miesta ja lapsia. Laatuaikaa mammalle. Ja mikas sen mukavampaa kuin valokuvauksen merkeissa. :)  Jopa matkustaminen YKSIN ja lentokoneessa istuminen YKSIN oli aika luksusta kun normaalisti pitaa huolehtia kahdesta pienemmansta kanssamatkustajasta.  

In the beginning of February I packed my bags and this girl headed to San Diego by my self: no husband, no children. Quality time for mummy. And what would be nicer than spend it with photography related things. :) Traveling ALONE and sitting in the plane ALONE was such luxury as normally I have two smaller fellow travelers to take care of. 

Kyseessa oli siis valokuvaus tyopaja. Kaksi paivaa tiukkaa settia kameroista, kuvauksesta ja tietty kuvaamista. Ja ehka kaikkein hienointa oli se etta muut osallistujat olivat kaikki tuttuja netin kautta (yhdessa ollaan kayty samoja valokuvauskursseja ja opittu yhdessa) ja nyt saimme tavata kasvotusten. Ihan kuin olisi tullut kotiin.... sellainen tunne ainakin minulla oli. 

I was going to a photography workshop. Two days full about cameras', photography and actually shooting. I think the best part was the fact that the other participants were all online friends (ladies I've taken photography courses with online) and now we had a chance to meet face to face. It felt like coming home...... such a wonderful feeling. 

Photo credits Kathleen Alford Pahls

Minulla oli koneenvaihto Atlantassa  ja seuraavalla lennolla olikin mukana jo kaksi muutakin samaan kohteeseen menossa olijaa. Saatiin junailtua niin etta istuttiin jos ei vierekkain niin hyvin lahekkain ainakin toisiamme. Ja se lento hujahti hirmuisen nopeasti hoppottaessa. 

In Atlanta I had to change planes and for the next flight I had two friends going to the same place. We managed to arrange so that we were sitting if not all sitting next to each other then close to each other. And the time went so fast on this flight as we just talked and talked. 

Ja tietysti mukana erittain oleellista valokuvaukseen liittyvaa..... puikot ja lankaa. :D

And of course I had something extremely essential to photography..... knitting needles and yarn. :D

Itse kurssi oli San Diego ulkopuolella Oceanside, CA. Ja talo, jossa olimme oli aivan meren rannalla. Siis todellakin. Nousuveden aikana jotkut aallot tyrskivat vetta pation lasiseinaan. Metreja veteen oli noin kymmenkunta patiolta. Siis melkein vedessa. :D Ja se tyrskyjen pauhu. Sita olisin voinut kuunnella koko ajan.  Oli hienoa herata aikaisin aamulla ja katsella paivan valkenevan ja aaltojen vyoryvan merelta.  (Valitan etta video on huono mutta kuulette ainakin sen aaltojen tyrskyn.)

The workshop itself was a bit outside of San Diego, in Oceanside, CA. The house were stayed and had the workshop in was right at the edge of the sea. I mean really. At high tide some of the waves sprayed the patio glass wall when the waves hit the wave breaker.  And the sound of the waves hitting shore. I could have listened to it the whole time. It was wonderful to wake up early in the morning and watch the day break and the waves rolling in from sea. (I'm sorry the video is not very good but at least you'll hear the waves rolling in.)

Yksi paiva hotkin lounaan ja kiiruhdin rannalle kuvia ottamaan etta voisin todistaa todellakin olleeni siella. :) 

One day I gulped down my lunch and rushed to the beach so that I had proof that I had been there. :)

 Kaksi paivaa meilla oli todella tiivis ohjelma. Aamusta heti aloitettiin ja lopelteltiin virallisesti kuuden aikoihin. Valissa pikainen lounas ja lopuksi syotiin ja sitten keskustelut jatkuivat epavirallisina yomyohaan. Jai unet hieman vahalle.  

Vaikka olikin tiivista menoa ja paa pyori kaikesta uudesta niin olipa todella antoisa tyopaja. Opin hurjasti. Kivaa oli. Aikaa olisi saanut olla enemman kuvaamiselle mutta kaksi paivaa on loppujen lopuksi tosi lyhyt. 

The two days were really full.  Started early in the morning officially ended about 6pm. In between a quick lunch and dinner at the end. And then the talking resumer unofficially until late... or should I say early. Sleep was not on the agenda... at least not much. 

Despite the amount of info that left my head spinning this was a great workshop. I learned a lot. I had fun. I was hoping more time for actual shooting but two days is such a short time after all. 

Photo credits Wendy Whitacre

Photo credits Ordinary Miracles Photography

Ja kuten aikaisemmin sanoin niin oli mielettoman hienoa tavata kaikki ne upeat naiset, joihin olin aikaisemmin valokuvauskursseilla verkossa tutustunut. Pelkastaan heidan tapaaminen olisi ollut matkan vaartti. Kovasti odotan seuraavaa tapaamismahdollisuutta.  

As I mentioned earlier it was amazing to meet all the wonderful ladies I've had the privilege  to study online  with. If I had only met them during this trip it would have been totally worth wile it.  I'm looking forward to the next possible meeting. 

Kotona odottikin sitten aikamoinen urakka kuvien lapikaymisessa ja editoimisessa. Lupaan laittaa kuvia niista perheista jotka meilla oli ilo kuvata taman tyopajan aikana. 

When back home I had a big job of culling and editing ahead of me. I promise to post some of the pictures that I took of the families who posed for us during the workshop.