Television palvontaa / Worshipping the TV

Antaa kuvien puhua puolestaan. :)

Let the pictures speak for themselves. :)


"MY TV!!!!!"

"WHAT HAPPENED TO MY TV PROGRAM?!?!?!?!?!"

Laatikoiden luvattu maa / Promised land of boxes

Vaikka olenkin saanut selatettya suurimman osan laatikoista niin kylla niita riittaa vielakin. :( Ongelmana on nyt se etta isoo sailytyskomeroon, johon voisin sailoa sellaiset tavarat joita ei tarvitse aina (kausiluontoiset vaatteet, koristeet jne, on edellisen omistajan kissa pissinyt ja komeron ovia ei voi sulkea ilman etta koko komero rupeaisi haisemaan ihan hirveasti. Asiasta on ilmoitettu vuokraisannalle mutta viela emme ole saaneet vastausta sielta. Sita odotellessa. Eli laatikot jotka paasisin ainakin osittain purkamaan ja sijoittamaan oikeisiin paikkoihin (varastoon tai esille) joutuvat nyt odottamaan lopullista kohtaloaan. Nyt siella on laatikoita mutta ovet on pidettava auki ettei kissanpissan lemu ota valtaa kaapissa ja sita myoten myos laatikoissa olevista vaatteista.
Olihan minun otettava kuva uudesta paikasta laatikoineen (tama oli torstiana eli toisena paivana muuton jalkeen - nyt laatikot tuosta nakymasta ovat havinneet isoja ruokasalin tuolian laatikoita).

Even though I've been defeating most of the boxes, there's still more left to unpack. :(
It was a must to take a picture of boxes at this end of the move as well. This pic was taken 2 days after the actual move. Now the boxes have pretty much dissipated except the big boxes for dining room chairs.

Elaman alkuja / Beginnings of life

Tassa on muutama kuva esikoisesta vastasyntyneena ja pari kuvaa nuorimmaisesta vastasyntyneena. Muistan ne paivat kuin eilisen. Kun katson naita kuvia sydan meinaa pakahtua.

Here are few pictures of our first born as a new born and few pictures of our youngest as a new born. I remember those days like yesterday. When I look at these pictures my heart is about to burst.

Yksivuotisuus on tarkeaa / Being 1-year-old is important

Kaiken taman muuttorumban keskella nuorimmainen taytti vuoden. Ihan harmittaa ettemme pystyneet juhlistamaan tata suurta virstanpylvasta juuri oikeana paivana. Menee viela ainakin reilu viikko ennen kuin tanne uskaltaa kutsua vieraita juhlimaan yksivuotiasta. Mutta se etta on 1v on hirmuisen tarkeaa. Se on tuonut mukanaan uuden ihanan touhutalon ja luvan koskea daddyn iPad:iin (Daddyn valvoessa). Neiti tokottaa sormella ruutua niin kuin on nahnyt muiden tekevan ja ihailee aikaansaannoksiaan. Jos tokottamisen tuloksena onkin etta paalla ollut lastenvideo pysahtyy niin silloin menee pikkuneidilta hermo ja vaaditaan aanekkaasti pikaista korjausta asiaan.
Neidin tupa ei ole punainen, eika siihen kuulu perunamaata. Kaikenlaisia kivoja nappuloita ja hilavitkuttimia siina kuitenkin on niin etta aika kuluu mukavasti niita tutkiessa ja painellessa. Muilta saattaa ehka menna hermo alituiseen kilkutukseen ja laulunpatkiin, jotka vaihtuvat nopeaan tahtiin neidin haaratessa nappuloiden parissa. Tama tupa on kierratysta isosiskolta, joka sai taman yksivuotislahjaksi aikoinaan. Aidin mielesta siina on se hyva puoli etta laulut ja muut hopotykset tulevat suomeksi. :)

In admist of all this moving hullabaloo your youngest turned one. I'm quite upset about the fact that we were not able to celebrate the big event on the exact day. It's going to take at least one more week until I can let visitors in. But being one is extremely important. This has brought along a new lovely house as well as permission to touch daddy's iPad (under Daddy's supervision). Little miss is tapping the screen with her finger as she has seen others doing and admires what she manages by doing that. If the tapping results stopping of the cartoon she was watching she will demand very loudly quick fixing of the situation.
The house is recycling from her sister, who got it when she turned one. It's full of all kinds of buttons and other thingamajigs. Time flies when she examines them all. Others might loose their minds listening to all the noises and songs chaning rapidly in the middle while the little DJ manages the buttons. Mummy's favorite thing about this house is that all the songs and phrases are in Finnish. :)

Luulen selvinneeni hengissa / I think I survived

Menetimme Internet yhteyden paivaa aikaisemmin kuin mita piti. Nyt ollaan sitten muutettu ja olemme uudessa kodissa. Laatikoita on joka puolella. Muuttopaivana pikkuinen taytti vuoden ja ottaa nyt ensimmaisia askeliaan. Naista lisaa myohemmin. Nyt vaan lahinna ilmoitus siita etta olen elossa... just ja just. En suosittele muuttoa kylla kenellekaan. Se on stressaavaa, vasyttavaa, stressaavaa, saa paikat kipeiksi ja mainitsinko etta se on stressaavaa. Voi olla etta menee viela pari paivaa ennen kuin paasen takaisin taas bloggailuun kiinni kunnolla. Pitaa ensin saada tama huusholli kuntoon.

We lost our internet connection day earlier than we were supposed to do. Now we have moved to the new home. There's boxes everywhere. On our move day the little one turned 1 and is now taking her first steps. MOre about these later. This is rather a little note to let you know that I'm alive.... just about. I do not recommend moving to anyone. It's stressful, tiring etc. It will probably take few more days to get me back into the normal rhythm. I need to get this place in order.

Kopotellen / Walkabout

Koko ajan pitaisi paasta kavelemaan. Koko ajan pitaisi jonkun olla pitamassa kasista tai kadesta kiinni, silla uskallus ei viela riita etta yksin alkaisi niita askelia ottamaan. Ei se kaukana ole silla nyt pikkuneiti seisoo pitkia aikoja ilman tukea ja taputtelee reteena masuansa. :) Ei kesta juu kauaa ennen kuin neiti kavelee itse. Olisiko tiistaina? Silloin olisi siskonsa kanssa samassa aikataulussa. Isosisnkonsa aloitti kavelemaan ensimmaisena syntymapaivanaa. Tiistaina eli muuttopaivana olisi pikkuisen ensimmainen syntymapaiva. Pianhan tuo nahdaa koska perheen pieninkin kopottelee itsekseen.

One should be able to go for a walk.... all the time. All the time someone should be holding hands, as her courage is not quite big enough to start taking those steps on her own. It's not far off. She stands long times without support drumming her tummy with her hands. :) It won't be long before she's walking on her own. Would it be Tuesday? Tuesday, aka the moving day, is her first birthday. If she started walking then she would be like her big sister who started walking on her first birthday. Soon we'll see when she'll go walkabout on her own.

Kesasuihku / Summer shower

Eikos olekin ihana kirmata sprinklerien keskella kastuen ihan totaalisesti eika haittaa ollenkaan?

Isn't it wonderful to frolic among the sprinklers getting completely wet and it doesn't matter a bit?

Aurinkoa, laatikoita ja voikukkia / Sun, boxes and dandelions

Pikkuisten kasien suhteen hyvia uutisia. Ei mitaan vakavaa. Paljon vaan rasvan kanssa lotrausta niin kuukauden paasta pitais olla kunnossa. Kuulemma lapsilla kammenen iho kestaa uusiutua/parauntua kauan rokkojen/allergioiden/ihottumien jalkeen. Hyva ettei sen ihmeellisempaa. Siita ei siis tarvitse panikoida.
Eilen illalla paasin hyvin piiiiiiitkasta aikaa irtautumaan yksin kotoota mennakseni iltateelle ystavan kanssa. Iso pala juustokakkua Cheesecake Factoryssa oli oikein hyva lopetus paivalle.
Tama paiva on taynna pakkausta ja toivottavasti myos ulkona olemista. Tiedossa upea aurinkoinen paiva ja lampoasteita +25C. :D
Voikukat kiehtovat isompaa kovasti. Taalla kun hoytyvia puhaltaa niin saa toivoa. Toiveita on tullut paljon. Olisi kiva tietaa minkalaisia asioita on toivottu.

In regards of the small hands I have good news. Nothing serious. Lots of moisturising cream and after a month the hands should be fine. Apparently it takes time for children's skin on the palms to heal after poxes, allergies, rashes. I'm so glad that it's nothing more serious than that. No reason to panic.
Yesterday evening I got to go out with a friend for a cup of tea and leave home and children behind. Big piece of cheese cake at the Cheesecake Factory was an excellent way to end the day.
Today will be filled with packing and hopefully also being outside as the day is going to be sunny and warm.
Dandelions are fascinating to our oldest. Especially as when you blow on them to send the seeds flying you can make a wish. There's been lots of wishes. It would be nice to know what kind of things have been in those wishes.

Keijuloytoja / Fairy discoverings

Pienet kadet / Small hands

Perheen pienimmat kadet ovat ihan punaiset, iho repsottaa riekaleina, uutta nappylaa pukkaa. Enterorokon nappylat kun puhkesivat kammenissa alla oli kaunis, terve iho. Mutta sitten se alkoikin. Kammenet rupesivat punoittamaan todella vihaisesti, punaisia laiskia koko kammenella. Ihonriekaleet eivat kauniisti lahteneetkaan pois vaan ovat vielakin paikoillaan. Ihan kuin kammenet kesisi pahasti. Kavimme laakarissa. Diagnoosi atooppinen iho. Saimme kortisoonirasvaa. Viisi paivaa myohemmin kadet ihan samanlaiset ja nyt todellakin viela uutta enterorokon tyyppista nappylaa on molemmissa kammenissa. Uudestaan laakariin. Edelleen sama diagnoosi mutta saimme voimakkaampaa rasvaa etta saataisiin tulehdus kammenista pois. Ja samalla lahete laste ihotautilaakarille. Sinne paasemme huomenna. Onneksi kadet eivat tunnu vaivaavan pienta mitenkaan. Vauhti on huima kun han konttaa pitkin poikin ja leikkii. Toivon etta tilanne saadaan hallintaan pian. Ei ole ollenkaan hyvannakoiset nuo pikkuneidin kadet.

The smallest hands in the family are totally red, skin is peeling and new spots are now appearing. When the spots of the hand and mouth "burst" open there was beautiful new skin underneath. But then the problems started. The palms of the hands started to be angrily red, full of red blotches. The peeling skin does not come off nicely and the peeling just continues. We went to the doctor. Diagnosis was hydriotic eczema. We got some cortisone cream to put on the hands. Five days later the hands are about the same and we have now new spots (looking like the hand and mouth spots) on her hands. Back to the doctor. Same diagnosis. Stronger cream. And we got a referral to see a determatologist. We got a time for tomorrow. Luckily the hands don't seem to be bothering the little miss. She's using her hands and crawling about with speed. I just hope the situation will be solved soon. Her hands do not look good at all.

Maanantaiksi paivankakkaroita / Daisies for Monday

Eilen sain keltaisia kukkia. Tanaan sain valkoisia. Neiti kiikutti kimpun paivankakkaroita ja tokaisi niita ojentaessaan: "Niissa ei sitten ole otokoita. Tarkistin!" :)
Tama paiva on mennyt koiran mahan murinaa kuunnellessa (herra ei ole syonyt sitten eilisaamun - syo kylla kohta), keittiota pakatessa, luuri korvassa kiinni hoitaen muuttoon liittyvia asioita, taksikuskina, aitina, ainoana kelpaavana sylina seka ruokaa laittaessa.

Yesterday I got yellow flowers. Today I got white ones. Older Miss brought me a bouquet of daisies found from the garden and said while handing them to me: "They do not have bugs. I checked." :)
Today has gone while listening to doggies tummy rumbling (mister has not eaten since yesterday morning - will eat soon), packing up some kitchen things, phone glued to my ear trying to get move related things done, being a taxi driver, being a mother, being the only lap that was acceptable after a boo boo and cooking.

Pitaako ruveta hiustenkasvatukseen? / Do I have to grow longer hair?

Tassa talossahan ei nukuta pitkaan oli aitienpaiva tai ei. Puoli seitsemalta oli pakko nousta pikkuisen kanssa. Sita ennen alakerrasta oli kuulunut suputusta ja astioiden kilinaa. Siella oli ihanasti katettu aamiaispoyta. Isompi oli Momin avustuksella kaynyt keraamassa kukat pihalta, valinnut kaikille teemukit, seka auttanyt tekemaan minulle aamiaiseksi kaksi juustokeksia: toisen paalla Brieta ja toisen ColbyJack- juustoa. :) Ja hirmuinen pino kuvia ja kortteja ja askarteluita. Osa niista oli niin hyvin paketoitu ja teippailtu etta piti olla todella varoivainen ettei itse taideteokset vaurioituneet avausoperaatiossa. Useimmissa piirrustuksissa minut oli kuvattu pitkahiuksiseksi blondiksi. No, ehka olen takalaisittain blodi mutta niin pitkia tai kiharoita hiuksia minulla ei ole. Olikohan se pieni vinkki? Lahjaksi sain uuden piirakkavuoan seka rannekellon. :D
Paivaa on muuten vietetty rennosti ja oman porukan kesken. Tehtiin muffinsseja ja kekseja juhlapaivan kunniaksi. Ollaan leikitty ja touhuttu. Kylvetetty pienempi neideista. Ja Mummy kuulemma viedaan ulos syomaan. :) Toivotan kaikille aideille oikein ihanata aitienpaivaa!!!!

There's no sleeping in this household, Mother's day or not. Half past six I had to get up with the little one. Before that I heard some whispering and clinking dishes. I found a beautifully set breakfast table. The older one had (with little help from Momi) picked flowers from the yard, chosen tea mugs for everyone, and helped making me two biscuits with cheese on them (Brie and ColbyJack). :) And a big pile of pictures and cards and crafts. Some of them were so well wrapped that I had to be super careful when opening them so that the master art pieces inside wouldn't be ruined in the opening procedure. Most of the pictures depicted me as with blonde, long, flowing hair. Well, maybe I'm a blonde according to Americans but I definitely have as long or curly hair. I wonder if it was a subtle hint for me to grow my hair longer? I got a lovely new ceramic pie tin and a watch. :D
Otherwise we've celebrated the day in a very relaxed way. We did some cup cakes and chocolate-butterscotch chip cookies. We've played and done everything possible under the sun. And apparently Mummy will be taken out for dinner. :) I wish all mothers a wonderful Mother's day!!!

Ylilentoja / Overhead flights

Meidan nykyisen kotimme lahella on lentotukikohta jonka yhteydessa on pieni paikallinen, kaupallinen lentokentta. Kentta on yllattavan vilkas muttei hairitsevasti, koska koneet ei ole isoja. Laskeutuvat koneet kaartavat kentalle suoraan kotimme ylapuolella. Iltapaivat ja illat ovat erityisen vilkasta aikaa. Kylla niita isojakin koneita sinne laskeutuu. Aina valilla talon yli jylistaa iso Hercules kuljetuskone. Silloin tuntuu etta kone tulee katosta lapi. Niin alhaalla se aina tulee ja sellaisella hirmuisella jarrujen vinkumisaanella. Ensimmaisella kerralla pelastyin niin hirveasti ettei tosi. Rupesin kuuntelemaan etta mika tuo vinkuva aani on joka kovenee koko ajan. Menin parvekkeelle tutkimaan asiaa ja katsoin kauhuissani kuinka jarkyttavan iso lentokone lahestyy hirmuisen alhaalla ja menee suoraan talon yli. KAAAAAAK! Ei onneksi lahtenyt katto mukaan.
Seuraavan kodin yli tuskin koneita lentelee. Ehka niita koneita tulee vahan ikavakin. Illallakin pimeassa on mukava katsella ylilentavien koneiden valoja.

Our home at the moment is located near an air force base which also has a small local commercial airport. The air port is surprisingly busy but not disturbingly so as the planes are relatively small. The landing planes fly right above our house. Afternoons and evenings are especially busy time. There's been few big ones as well. Every once in a while a HUGE Hercules- transportation plane flies over the house. Then it feels like it's going to take the upper part of the house with it, so low it flies as it's descending.
I don't think the next house will have overflying planes. Maybe I'll miss them a bit. In the evenings it's nice to look at the blinking lights of the landing planes.

Minun maailmani / My world

Oikein ihanaa torstaita kaikille!

Wishing everyone wonderful Thursday!

Ilmoitettu on / Registration

Ja taas sataa. Ei kiva. Kunhan perjantaina olisi vaan satamatta kun vanhempi neiti lahtee taas retkelle, talla kertaa elaintarhaan.
Kavin ilmoittamassa neidin eskariin. En ole voinut sita tahan mennessa tehda kun taalla tarvitsee todistuksen siita etta asuu siina kyseisessa kaupungissa. Sain sen vasta tanaan kun tuleva vuokraisantamme oli allekirjoittanut vuokrasopimuksen. Kylla se on sellaista paperisotaa ettei tosi. Tayta miljuuna lomaketta ja kaikissa kysytaan suurin piirtein samoja asioita. Pitaa olla lapsen syntymatodistusta ja laakarintodistusta ja rokotetiedot yms.
Koira on tuonut ulkoota mukanaan punkkeja parina paivana. YOK YOK YOK!!!!! Punkit on sitten niin inhoja ettei tosi! Asumme USAn pahimmalla punkkialueella. Taalla asustelee viisi erilaista punkkia ja kaksi niista levittaa borrelioosia. Olin ihan kauhuissani ensimmaisena kevaana kun takapihalla ei voinut leikatulla nurmikolla kavella ilman etta olisi loytanyt punkin vaatteista. Nurmikko piti kasitella sellaisella aineella, joka karkoitti punkit. Ja se onneksi toimi. Mutta jos ulkona ollaan oltu niin joka ilta meilla tehdaan punkkitarkastus nukkumaanmennessa. Koira pitaa tarkistaa joka kerta kun kay sen kanssa ulkona ja tietysti koiruus saa Frontline Plus kasittelyn kuukausittain niin kauan kun ei ole kunnon pakkasia. Allottavaa mutta ei voi mitaan.
Sunnuntaina oli kaunis saa. Napsin silloin muutaman kuvan.... mutten niita kerennyt tanne viela laittamaan. Ne olkoonkin nyt vastapainona talle harmaudelle.

And it's raining again. I just hope it will be dry for Friday as our oldest is going on an other filed trip. This time to the zoo.
I went to register her to Kindergarten. I haven't been able to do it before now as I needed a proof of us living in the town in question. I got it only today as our future land lord had signed the lease. I just think the whole registration process is just such a war with papers. Fill in million forms and all of them ask basically the same things. Also needed birth certificate, and medical records from the doctors etc.
Our doggie has brought some ticks in these past few days. YUCK YUKC YUCK!!!!!!!! I hate ticks!!!!! We live in the worst tick area in the whole of US. There's five different kinds of ticks and two of them carry Lyme's disease. I was absolutely terrified the first spring here of the fact that when walking on cut grass you had ticks crawling on your clothes. The grass had to be treated with something to repel the ticks. Luckily it worked. I'll do a tick check for the children and myself every day when going to bed. The dog is checked every time he comes in from a walk and of course he is treated with Frontline Plus every month until the weather is cold enough (we've had several below freezing days). Did I say already that I HATE TICKS!!!!!!!!
Sunday was lovely day with lovely weather. I took few pics then.... but I didn't yet have time to post them. Let them be contrast to this gray weather today.

Sietamanton odotus / The unbearable wait

Vanhin tyttareni kay baletti- ja steppitunnilla kerran viikossa. Vuoden paattava koko tanssikoulun esitys on kesakuun puolivalissa. Tanssiasut olivat saapuneet ja jokainen sai nyt omansa kotiinvietavaksi. Oi sita onnea kun niita kokeiltiin ja ihailtiin. Sen jalkeen puvut piti ripustaa esitysta odottamaan. Nuorimmainen tulee olemaan seitsemannessa taivaassa kunhan han kasvaa sen verran etta paasee asuja kokeilemaan. Vanhemman kaytossa ne ei kauaa kesta ennen kuin jaavat pieneksi. Harmi. Kylla ne oli ihania ja niissa piti pyorahdella ja poseerata aidille. Ja sitten alkoi se sietamaton odotus etta ne saa pukea uudestaan paalle.

My oldest goes to ballet/tap class once a week. The yearly performance is mis June. The performance outfits had arrived and everyone got their own to take home. Oh the joy of trying them on and admiring all the lovely glittering and fancy fabrics. After that we had to hung them in the closet to wait for the big day. The younger one will be in seventh heaven when she gets a bit older and is allowed to play dress-up with these outfits. For our oldest it's going to short lived joy as she grows so fast. Shame. But they were wonderful and of course she had to try twirling and posing in them. And then started the unbearable wait for the day when she's allowed to put them on again.

Oisia heraamisia ja tunnustuksia / Nightly awakenings and awards

Uusi viikko alkoi aurinkoisesti. Aurinko nousi kuuden jalkeen. Mina olin ollut ylhaalla kolmesta lahtien. Pikkuneiti paatti herata yolla (en vielakaan ole keksinyt syyta miksi) ja istuskella ja kiljua riemusta sangyssa. :D No, hiippailin vauvelini kanssa alakertaa. Vaihdettiin vaippa ja juotiin maitoa. Ja sitten alkoi taas nukuttaminen. Nukahtaminen onnistui vasta keinutuolissa.... josta nostin neidin leikkikehaan nukkumaan.... ja sielta toinen havahtui 5 min myohemmin uudestaan. ARGH! Ja taas uusi nukutus kiikkustuolissa. Talla kertaa neiti oli jo niin vasynyt etta nukahdettuaan ei enaa herannyt kun siirsin hanet. Siina vaiheessa kello oli vartin yli viisi ja mina olinkin jo niin hereilla ettei uni meinannunt mitenkaan tulla. Kuuntelin herailevia lintuja ja katselin aamun sarastusta. Nyt haukotuttaa.

Sain muutama paiva sitten Merrulilta tunnustuksen "Vuoden mutsi award". En ole mutsi enka kylla tunne tayttavani noin isoja saappaita etta vuoden mutsiksi yltaisin. Kiitan kauniisti taydesta sydamestani. Se oli IHANA yllatys. Ideaan kuuluu jatkaa lauseita, ja niinhan mina tein.

1.Tunnen itseni vuoden mutsiksi. Kiitos kunniasta mutta en todellakaan tunne olevani taman kunian arvoinen. Mutsi en tule ikina olemaan. Olen “Mummy” ja “Aiti” mutta siihen jaavat. On ihana viettaa aikaa tyttojen kanssa touhuten kaikenlaista kitkemisesta, prinsessaleikekeista, askarteluun, lorutteluun tai pyykin lajitteluun. Toivon voivani antaa enemman ajastani lapsille mutta kotityot ja muut tarpeelliset kodin pyorittamiseen tarvittavat asiat tulevat tielle. Tahtojen taistelut ovat melkein jokapaivaisia, mutta tiedan niiden kuuluvan asiaan, vaikka ottavatkin aidin kohdalla aika koville. Tuntuu aina niin kurjalta vaantaa katta oli asia mika tahansa. Naiden taistojen jalkeen on niin palkitsevaa puhua asioista yhdessa keskustellen ja rauhassa selittaen miksi nain eika noin.

2.Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on saada kotitoimet ja asiat luistamaan niin etta kaikilla on hyva olla.

3.Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on (olen hyvin paljon samoilla linjoilla Mervin – Merrulin kanssa) se etta lapset luottavat minun ratkaisevan ongelmia, olevani aina auttamassa, ajamassa pahoja unia pois, lahella avoimin sydamin ja sylein kun sille on tarvetta. Halit, suukot ja rakkaudentunnustukset saavat sydameni sulamaan joka kerta (erityisesti nyt kun nuorempi neiti on alkanut antamaan suukkoja: suu auki ja tahtays aivan kadoksissa).

4.Kello 12 yöllä olen yleensä tarvitsemillani kauneusunilla, toivoen ettei pienempi heraisi kesken unien.

5.Kello 8 aamulla olen hereilla. Molemmat neidit ovat saaneet aamupalansa ja vanhempaa yritetaan epatoivoisesti saada louluunlahtovalmiiksi ellei olla jo menossa autossa.

6.Haluaisin sanoa lasteni isälle: “I’ve got you under my skin…” You are my love, you are my life! The girls adore you just as much as I do. We are the luckiest in the world to have you as Daddy and husband.

7.Haluaisin sanoa omalle äidilleni: Aiti rakas, olet meille kaikille aarimmaisen tarkea ja aina tervetullut tanne. Tytoille se on kuin rahaa pankkiin pistaisi kun saavat viettaa aikaa kanssasi. Ja aika kanssani on minullekin kallisarvoista.

8.Viimeksi kiroilin mutisten kun onnistuin lyomaan kyynarpaani leikkikehan kulmaan ja osuin tietysti hermoon.

9.En ole koskaan osannut olla sellainen kodin hengetar kuin haluaisin (minussa ei siis ela sisalla pienta Martha Stewartia).

10.Parasta mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on viettaa paiva mieheni kanssa: ensin valokuvaamassa luontoa, sitten elokuvissa ja lopuksi syomassa hyvassa ranvintolassa.

Mina puolestani siirran taman tunnustuksen eteenpain Harmaan arjen Outille, jonka tiedan tekevan upeaa tyota aitina.


The new week started with sun. It rose after six. I had been up since 3am. The little one decided to wake up (and I still haven't figured out why) and sit up in her bed and squeal with joy. :D Well, we tiptoed down, I changed her, gave her some milk and then treid to get her back to sleep. Only the rocking chair was good enough to get her to sleep..... from where I lifted her to the play pen to sleep.... and after 5minutes she woke up again.. ARGH! And new try again. This time she was so tired that she didn't wake up when I moved her. It was already quarter past 5 in the morning. And I was awake enough for the sleep to evade me completely. I was listening to the waking birds and watching the day to dawn. Now I'm yawning.
Few days back I got an award from Merruli. It was "Vuoden mutsi award" (mother of the year award). It was a enormous surprise and I'm very grateful for it. THANK YOU!

Pakotettu / Forced

Nyt se on sitten pakko pitaa taukoa kasitoista. Kasityotavarat on nyt pakattu. Kankaat kaikki kauniisti laatikossa ja kaikki muutkin tavarat on pakattu pois. Langat on omassa laatikossaan odottamassa siirtymista uuteen paikkaan. Ompelukone on viela poydalla mutta eipa sillakaan enaa mitaan tehda. Eli nyt on alkanut pakkotauko kasitoista. Voin rauhassa suunnitella ilman etta pitaa sannata heti ompelemaan kun saan jonkun idean. :)
Voin nyt myos sanoa olevani pakotettu tekemaan sen Disney- kirjan seka muutenkin keskittymaan digiscappaykseen. En olekaan sita vahaan aikaan tehnyt. Monen monta kuvaa odottaa kasittelua ja paatymista johonkin satumaiseen maisemaan. Pakotettu taukoon. Pakotettu tekemaan jotain muuta. Ehka ihan hyvakin pakko.

Now I must have a break from crafts. All my craft stuff has been packed. All fabrics nicely in boxes as well as other sewing things. Yarn also in their own box waiting to be moved to the new place. The sewing machine is still on the table but if everything else is packed, it will stand there idle. So I'm forced to have a break from crafts. I can plan without being forced to dash to the machine and start sewing right after getting an idea. :)
I can also say that I'm forced to this Disney trip photo book as well as to concentrate on digiscrapping. I haven't done that for a while. Numerous pictures are waiting to be edited and placed into a magical background. Forced to a break. Forced to do something else. I think this might be a good kind of forcing.